Rikk Eccent: OwlAWOL

Running Moose

Rikk Eccent, joka tunnetaan siviilissä nimellä Kimmo Salmela, julkaisi debyyttialbuminsa kolme vuotta sitten. The Garden of Delights sai jonkin verran aaltoja aikaiseksi suuren musiikkialtaan progerockin päädyssä, mutta esimerkiksi allekirjoittaneen maailmaa kyseinen kiekko ei koskettanut tippaakaan. Niinpä tarpeettoman mutkikkaasti nimetty OwlAWOL pääsee iskemään puhtaaseen kenttään, eikä iskusta puutu ainakaan voimaa. Älkää siis peljästykö sanasta ”proge-rock”, vaan jatkakaa rohkeasti arvion lukemista pidemmälle, koska nyt ei ole kyse 70-luvun huuru-ukoista vaan 10-luvun monivivahteisesta rockista, joka on napsinut koriinsa marjoja jokaiselta vuosikymmeneltä sitten 60-luvun.

Albumin seitsemän raitaa taitellaan vajaan kolmen vartin mittaan, jolloin mukaan mahtuu kyllä hyvä annos progeilua, mutta touhu ei pääse silti karkaamaan tarpeettoman syviin vesiin. Eccent luoviikin rockin sauma-alueilla idearikkaalla tavalla ja jo avauksena kuultava Real on kuin jokin 90-luvun kokeellisimman Sueden ja uus-klassisen David Bowien yhteistyön hedelmä. Tämän jälkeen artisti iskee häpeilemättä silmää niin 80-luvun kevyelle popille kuin 90-luvun vaihtoehtorockille, eikä edes jää kiinni mistään. Fare Well on puolestaan kuin jokin Pink Floydin Obscured by Cloudsin raita, jota työstetään Princen viime levyjen hengessä. Waters / Gilmour -kaksikon hengessä liikkuu myös Tomorrow Is Slow to Come, tosin ehkä enemmän siellä 80-luvun taitteen fiiliksissä.

Kuten esimerkeistä voi ymmärtää, Eccent pitää isosta soundista. Musiikki ei juuri raja-aitoja kaada, eikä aiheuta pahemmin yllätyksiä, mikä on pieni harmi. OwlAWOL kun on samaan aikaan kunnianhimoinen kurotus ja puolittain varman päälle peluuta.