Underground Attack: First of the Last Thirteen

Omakustanne

Musiikillinen maailmanvalloitus lopetetaan suurimmassa osissa tapauksista jonnekin Siperia-Mongolia -akselille, mutta helsinkiläinen Underground Attack on päättänyt aloittaa valloitustyöt juurikin itärajamme tuolta puolen. Aseensa ryhmä on kaivanut melodisen, perinteisen ja hiukan progehtavankin rockin arsenaalista, esiintymiskielen ollessa se rockin alkuperäinen. Anglo-amerikkalaiset välineet ovat saaneet hämmentävän vähän väriä suomalais-ugrilaisesta rock-perinnöstä, mutta ehkä suomalaisuus ei ole sittenkään niitä kovimpia myynninedistämisässiä Arkangelin ja Permin suunnilla.

First of the Last Thirteen on helsinkiläisryhmän kolmas pitkäsoitto, joten lastentaudit on sairasteltu jo aikoja sitten pois. Se tekijä mikä erottaa yhtyeen monista muista kilpakumppaneista, on vokalisti/pianisti Juha Petterin kimeähkö, lievästi geddyleemainen lauluääni. Kun mukaan yhtälöön otetaan vielä orkesterin selkeä viehtymys 70-luvun rosoisemman proge-rockin suuntaan, nousevat vertailut kanadalaisen trion varhaiseen materiaaliin väistämättä mieleen.

Perusteet siis hallitaan, mutta mitä uutta ja kovasti erilaista – tai riittävästi vain itseltään kuulostavaa – bändi pystyy tarjoamaan? Omaperäisyyspisteet eivät ropise kovinkaan korkealle, eikä biisijoukosta löydy niitä tarvittavaa paria, kolmea potin räjäyttäjää, jotka nostaisivat kiekon keskinkertaisesta hyväksi, kenties jopa erinomaiseksi.