Hereä: Veden värit

Omakustanne

Hereä julkaisi esikoisalbuminsa vuonna 2007, minkä jälkeen bändin jäsenet keskittyivät enemmissä määrin muihin yhtyeisiin ja projekteihinsa. Niinpä jatkoa saatiin odotella miltei vuosikymmen, kunnes tähdet olivat jälleen, Hereän kannalta katsottuna siis, suotuisammissa asennoissa.

Yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyytti on allekirjoittaneelle tuntematon kokonaisuus, mutta ehkäpä ”puhtaalta pöydältä” on vain hyvä lähestyä uutta kiekkoa, voivathan niin monet asiat muuttua vajaassa vuosikymmenessä. Veden värit oli silti alkuun vaikea pala purtavaksi ja purettavaksi. Nelihenkinen yhtye kun on luonut aivan omanlaisensa musiikillisen sekoitteen, jossa pohjan muodostaa folk, mutta jota soitetaan kuin klassista musiikkia. Välillä ajatus karkaa jopa progen ja jazzin suuntaan, kun kappaleet pääsevät solisemaan jethrotullmaisen eloisina eteenpäin. Elävyys onkin albumia sitova tunne, vaikka tekstien aiheet eivät välttämättä niin iloisia aina olisikaan – ja juuri tämä pulppuava positiivisuus tekee albumista niin nautittavan ja vahvan.

Kumarruksen ansaitsee myös tarkoin pohdittu kappalejärjestys, joka saa tämän hyvinkin monitahoisen biisijoukon asettumaan kuin luonnostaan yksien kansien väliin. Paljon on kiitettävä myös sovituksia ja ajatuksella hiottuja pieniä yksityiskohtia, joita tuntuu olevan välillä jopa liiaksi asti. Kaunista, lohduttavaa, lämmintä – eli juuri sitä, mitä tähän harmaaseen vuodenaikaan kaivataankin. Kiitos siis, Hereä, kun palasit takaisin, ja ethän lähde enää niin pitkäksi aikaa pois?