John K. Samson: Winter Wheat

Anti

Winter Wheat on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä indie folk -albumi. Se on kanadalaisen John K. Samsonin toinen soolopitkäsoitto, ja ensimmäisen sen jälkeen kun herran johtama The Weakhearts siirtyi virallisesti tauolle. Bändiltähän ei ole julkaistu mitään sitten vuoden 2010, joten Samsonin ensimmäinenkin soolo (Provincial, 2012) ehti ilmestyä jo määrittelemättömän pituiseksi ilmoitetun tauon aikana.

Mikäli Samson olisi jostain syystä päättänyt kirjoittaa vaikka pari kirjaa bändin levähtämisen jälkeen, olisi niistäkin saattanut syntyä vahvoja tapauksia. Sen verran vahva, monipuolinen ja kiinnostava tarinankertoja herra kun on. Onpa jopa kuultu vertauksia hiljattain edesmenneeseen maanmieheen, Leonard Coheniin, mitkä eivät ole niin tuulesta temmattuja kuin miltä saattaa aluksi tuntua. Samson osaa kertoa muutamilla riveillä uskomattoman paljon, piirtäen miltei luonnosmaisia hetkiä tavallisen elämän ohikiitävistä hetkistä. Hyvän kirjailijan tavoin tärkeimpiä ovatkin ne sanat joita ei sanota suoraan, vaan jotka lukija/kuulija itse piirtää mielessään tarinaan.

Joskus tarinan sankari voi olla presentaationsa munannut valkokaulus-sankari, joka hotellihuoneessaan yrittää saada PowerPoint-virtaan uutta potkua. Menneet ajat näyttäytyvät menneinä, eivät sen kultaisempina, sillä Samson tietää hyvin, kuinka aika pyrkii pettämään meistä jokaisen. Kylmiä huomiota voi sadella jopa kauneimman balladin sivussa, eikä rankemmissa rockeissa tarvitse pohtia, josko näin pienimuotoinen huomiointi on biisiin sopivaa. Tavallaan musiikin ja tekstien näin poikkeuksellisen täydellinen keskinäinen riippumattomuus on ihailtavaa, vaikka toisinaan Samsonin toivoisi myös lopettavan tarinoitaan.

Cohenin kirjaimet voi siis kuulla, ja toinen luontainen vertailukohde on niin ikään kanadalainen Neil Young, etenkin kun siirrytään teksteistä musiikin analysointiin. Samsonin kappaleissa kun on roimasti Youngin menneiden aikojen melankoliaa ajalta, jolloin mies piti vielä kitaransa särön kurissa.