Vando Suvanto: Elämä on ihanaa

Riskorecords

Pekka ”Vando” Suvanto on vaikuttanut suomalaisessa musiikissa jo 60-luvun alusta saakka, mutta ensimmäisen sooloalbuminsa monitaituri julkaisi vasta vuonna 1995. Ja kun narun pää oli kerran saatu auki, kesti jatkon luominen enää reilun vuosikymmenen. Tältä pohjalta Suvanto elää nykyisin suoranaista julkaisumyrskyä, sillä tuore albumi on jo kolmas kiekko sitten kevään 2012.

11 kappaleen ja reilun kolmen vartin mittainen annos Suvanto-rockia on sanalla sanoen kummallista. Suurin osa soittimista on akustisia, eivätkä biisit noudattele ns. rockin sääntöjä, vaan tuntuvat rönsyilevän niin bluesin, jazzin, soulin, kuin vaikka minkä akustisen punkin puolelle. Tosin älkää antako näiden termien hämätä itseänne, sillä kaikki elementit ovat erittäin suvannotettuja, herran oman tyylin ja äänen kuuluessa halki kiekon.

Täydellinen vapaus säännöistä voisi tietysti synnyttää levyllisen omassa erinomaisuudessa kieriskelyä, mutta Suvanto ei sorru sentään verrattomuutensa peilailuun, vaan tuntuu ihan aidosti pitävän ainoastaan hauskaa. Elämä on ihanaa. Siinä se. Toisinaan tällä kaavalla syntyy jotain avantgarden ja rohkeimman Röyhkän yhdistelmältä vaikuttavaa, joskus kappale saattaa hairahtua lähelle loppuaikojensa Sielun Veljiä, eikä edes se haittaa. Levystä ei jää kovinkaan paljon käteen loppupeleissä, mutta kyllä sen seurassa viihtyy aina jonkin aikaa.