Väisänen jne.: Jatkot

Plutonium Production

Missä kulkevat kupletin ja folkin rajat siellä jossain talsii Väisänen yhtyeineen. Oulussa vuonna 2015 perustettu bändi on rykäissyt ensimmäiselle kiekolleen yksitoista kappaletta, ja vaikka puolen tunnin haamuraja jää ylittymättä, voitaneen Jatkot laskea pitkäsoitoksi.

Kuten Väisänen jne. -yhtyeen nimikin jo antaa ymmärtää, kaiken ydin on Väisänen, jonka laulu ja kitara ovat bändin sielu. Kappaleet rustannut maestro on saanut apua studiossa kahdelta soittajalta, jotka lienevät tuo ”jne.” nimen perässä, sekä hieman taustalaulujeesiä muilta tekijöiltä. Vaikka musiikki saattaa olla jopa kohtalokasta, kuten tangomainen Piinaava kuu, tai vahvasti perinteisiin vetoavaa Sunnuntain tapaan on Jatkot ensisijaisesti teksteistään elävä kiekko. Ja tarinoita Väisänen osaa kieltämättä rustata. Monet herkullisimmat hetket perustuvat muista ihmisistä tehtyihin havaintoihin, ja mahdollisiin karrikointeihin, mutta ilkeyteen tekijä ei juuri sorru vaan kaikesta pyritään lähtökohtaisesti löytämään se positiivinen puoli.

Jatkot onkin fiiliksiltään positiivinen ja elämänmyönteinen, jopa silloin kun lauletaan kuolemasta, peräkammarin pojista, tai siitä kuinka Mihinkään turhaan ei kannata ryhtyä. Ja jos rakkaudessa tulee joskus kuokkaan, nähdään mennyt kultakin suoranaisena Neferneferneferinä, mikä nyt on ainakin puolittainen kohteliaisuus. Tekstit saattavat olla joskus naiiveja ja kömpelöitä, mutta siitähän tässä on myös kyse, joten kompuroidessaankin (ja luultavimmin vielä tahallisesti) Väisänen jne. onnistuu viihdyttämään.