Anna Järvinen: Annan, en anna

Anna Järvinen laulaa ensimmäistä kertaa suomeksi kokonaisen albumin. Annan, en anna on esityskielensä vaihtanut, käytännössä kansikuvaansa myöten identtinen versio Dungen-indiebändin Reine Fisken ja Gustav Ejstesin kanssa äänitetystä Buren-albumista (2015). Tai siis melkein: kaksi laulua on tippunut matkasta ja kappalejärjestystä on vaihdettu.

Suomessa syntyneen ja lapsena Ruotsiin muuttaneen artistin alkuperäinen idea oli äänittää Buren viidellä kielellä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Suunnitelmia ei ilmeisesti ole hylätty, joskaan projektin valmistumisesta ei ole myöskään takeita. Saksaa kuullaan toki jo molemmilla tähän asti julkaistuilla albumeilla. Suomenkielisen levyn päätösraitana Till dig nu eli Kirjoitan sulle on päätynyt saksaksi lausuttuna muotoon Dünn wie Papier.

Kielien painotuserot ja lausuminen ovat jännittävä asia. Esimerkiksi Tuomari Nurmio menee aivan hukkaan englanninkielisessä materiaalissaan, koska lausuminen ei ole riittävän hyvää. Anna Järvinen ei lausu suomea yhtään sen paremmin kuin Nurmio englantia (ja itse asiassa kielioppi on hieman heikompaakin), mutta ruotsalainen aksentti suomeksi kuulostaa kiehtovalta. Muita todisteita tästä ovat esimerkiksi The Cardigans-laulaja Nina Perssonin versiointi Itämaista rakkautta -klassikosta.

Annan, en anna on lopulta melko monipuolinen folkpop-albumi: Hienosti avaava Ostosten joukosta kurottaa jopa modernin radiopopin puolelle. Ja mikä yllättävää, Järvinen säilyttää mystisen auransa myös nyt, kun kaiken hänen laulamansa ymmärtää kertalaakista - siis ainakin teoriassa. Sillä omalaatuinen lyyrikko hän kieltämättä on: jos tammi on ihan varma/mitä se meinaa?/ja mä olin sun luona silloin/rautaa ja kastevettä.

Anna Järvisen herkkyys ei ole indieruikutusta. Vaikkapa Matti Johannes Koivun tai Yonan tapaan Järvisellä on tarvittaessa tavattoman painokas ja yllättävän monipuolinenkin lauluääni. Tarttuva Mitä se meinaa? -pop-ralli vaihtuu sujuvasti Kirjoitan sulle -näppäilyballadiin ja Ja kääntyilen ja vetäydyn -laulun monipolviseen melodiaan. Erinomaisen levyn ympärillä melko oleellinen kysymys kuuluu kuitenkin: eikö olisi voinut säveltää uusia lauluja suoraan suomeksi - ja miksi kuulaankaunit Explosioner ja Var inte rädd on jätetty kääntämättä?