Julkaistu: 02.12.2016
Arvostelija: Mika Roth
Ear Music
Robben Ford on armoitettu kitaristi, joka on tehnyt yhteistyötä 60-luvun lopulta lähtien ties kenen kanssa. Ron ”Bumblefoot” Thal on hieman nuorempi kitaristi, mutta tämä kaiketi Guns N’ Rosesista parhaiten tunnettu mies on myös erikoistunut mitä ihmeellisempien yhteistyöprojektien tekoon. Ja entäs sitten Paul Personne? No hänhän on jo vuodesta 1966 musiikkikentillä vaikuttanut ranskalainen blues-vokalisti, jonka esikoisalbumi julkaistiin armon vuonna 1982. Triolla on siis runsaasti maileja mittareissaan, mutta ymmärtääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun kolmikko julkaisee musiikkia yhdessä. Joillain markkinoilla levyä kaupataan vain Personnen nimellä, ja maestro tuntuukin olevan se moottori koko projektin takana ja kaiken koossapitävä voima.
Kuten levyn nimikin jo antaa ymmärtää, Pariisissa hukuksissa seikkaileva blues band on sukeltanut bluesin mutaisiin vesiin pää edellä, eikä Mississipin aalloista ole mikään kiire pois, kun sinne on kerran päästy. Näin 13 raidan mittainen albumi saa kestää raskaasti päälle tunnin, eikä tekijöillä ole ollut tarvetta koskea sävellyskynäänkään, sillä maailmahan on jo täynnänsä mitä loistavimpa biisejä. Siispä ei muuta kuin Little Red Rooster, I Don’t Need no Doctor ja kumppanit vain uuteen käsittelyyn, sillä tällaisella kokoonpanolla lopputulos ei voi olla heikko. Eihän?
Musiikki, ja itse legendaariset kappaleet ovat nousseet siis keskiöön, ja siivuja on todella työstetty pieteetillä. Biisien onkin sallittu kasvaa mitä orgaanisimmin uusiin suuntiin, ja tärkeintä on selvästi ollut vain oikean virtauksen löytyminen. Niinpä suurin osa materiaalista on ikuistettu parilla ensimmäisellä otolla, mikä myös kuuluu levyn rennossa äänimaailmassa. Ei tämä varsinaisesti mikään vallankumous ole, mutta viihdyttävä blues-rock kiekko nyt kuitenkin.
Kolmen rockin pitkän linjan tekijämiehen projekti, joka on keskittynyt blues rockin voimalliseen maailmaan.
(Päivitetty 2.12.2016)