Lambchop: FLOTUS

City Slang

30 vuotista uraansa juhliva Lambchop julkaisi etenkin vuosituhannen vaihteen tienolla runsaasti materiaalia, mutta sittemmin bändi on siirtynyt neljän vuoden ”olympiadi-tahtiin” pitkäsoittojensa suhteen. Seestynyt julkaisutahti saattaisi kipsata monet yrittäjät, mutta nashvillelaisten tapauksessa se on vain saanut heidät kokeilemaan entistä rohkeammin rajojaan. Jostain räväkän countryn tienoilta käynnistynyt matka on vienyt bändiä suuntaan jos toiseenkin, mutta tuskinpa kukaan osasi odottaa ihan näin radikaalia käännöstä elektronisen musiikin suuntaan.

FLOTUS, tai For Love Often Turns Us Still, kuten kiekon alaotsake kuuluu, on todellinen loikka tuntemattomaan. Vokooderilla käsitellyt vokaalit istuvat kuin luonnostaan koskettimien johtamien elektronisten äänimaisemien kainaloon, musiikin muistuttaessa jotain hip-hopin, kraut-rockin ja ambient yhdistelmää, jossa ei tiedä oikein mihin nojata. Kappalemateriaali on sinällään simppeliä, mutta juuri tämä poikkeuksellinen toteutus saa sormet rapsuttamaan päälakea kerran toisensa jälkeen. Itse biisit eivät kenties kaada raja-aitoja, mutta Lambchop on toden totta löytänyt kultaisen kosketuksen, jonka avulla äänimaailma voi olla samaan aikaan täynnä, ja kuitenkin niin ihanan ilmava.

FLOTUS erottuu Lambchopin muista levyistä, mutta sen todellinen voima on pieni arvoitus. Sillä kun kaikki kauniit kääreet ja pinnoitteet poistaa, vaikuttaa Kurt Wagner kumppaneineen päästäneen itsensä turhan helpolla. Tai ehkä keskittyminen uuteen soundipakettiin vain vei terän itse säveltämisestä. Niin tai näin, tämä on hiukan kuin David Bowien vuoden 1987 Never Let Me Down -albumi, joka ilmestyessään oli mahtavinta päällä maan, mutta jota on sittemmin pidetty lähinnä mestarin suurena harha-askeleena – albumina, jolta puuttui todellinen sielu ja tarkoitus.