Rik Emmett & RESolution9: RES 9

Mascot

Kanadalaista powerrock-trio Triumpia on usein verrattu Rushiin, etenkin silloin kun puhe on ollut kummankin yhtyeen suoremmasta rockista. Niinpä ei ole mikään ihme, että kun Triumphin nokkamies Rik Emmett on jälleen pyöräyttänyt levyn, nousevat esiin kumpikin kanadalainen trio. Eikä Emmett edes pyri sen kummemmin tekemään eroa menneisyyteen, joten tuoreen kiekon soittajien joukosta löytyvät niin Triumphin rytmiryhmä Gil Moore & Mike Levin, kuin Rushin kitarasankari Alex Lifesonkin. Herrojen vierailut osuvat vain muutamalle raidalle, mutta viesti mennee silti suurelle yleisölle perille.

Ja mikä se viesti sitten on? No, tässähän julistetaan tietysti rockin suurta ilosanomaa, ilman sen kummempia suuria viestejä, mittavia missioita tai ylipitkiä soolo-osuuksia. Emmett on runtannut kiekolleen kymmenen tasavahvaa raitaa, sekä yhden bonusviisun, eikä tästä reilusta kolmesta vartista löydy juuri löysää pätkää. Tiukka perusasioiden parissa viihtyminen tekee tosin materiaalista hieman tutun kuuloista, vaaroja välttävää ja ennalta-arvattavaa, mutta kun Emmett on jo eläkeiässä, lienee totaalisen uudistumisen vaatiminen vanhalta rokkikukolta hieman naurettavaa. Väriä menoon tuo kahdella raidalla vokaalit vetävä James LaBrie, joka reilun 53-vuoden iässään on suoranainen juniori näissä karkeloissa.

LaBrien tulkitsema I Sing nouseekin kiekon yhdeksi huipuksi, vaikka mahtiballadin rajoilla keikkuva raita hieman siirappisuudesta kärsiikin. Bluesimmin rokkaavat The Ghost of Shadow Town sekä When You Were My Baby eivät kenties ole aivan yhtä originelleja, mutta puolityhjän viskilasin ja sydänsurujen ääressä Emmett tuntuu vain saavan aikaiseksi enemmän. Tuttuja temppujahan nämä ovat, mutta kun taitoa on kertynyt ihmisiän verran, niin mikäs siinä on vetäessä. Todettakoon silti loppuun, että olisi Triumphkin voinut jo uuden kiekon tehdä, kun sitten vuoden 1993 bändiltä on tullut vain live-levyä ja kokoelmaa toinen toisensa perään.