Ultimate Painting: Dusk

Trouble In Mind

Lontoon kiireisest� metropolista kotoisin oleva Ultimate Painting ei kuulosta kotikaupungiltaan. Tai ainakaan min� en yhdist� kiireet�nt�, ajatonta ja hiljaisella tavalla tyytyv�ist� poppia tuohon kuhisevaan miljoonakaupunkiin. Jack Cooper ja James Hoare ovat kuitenkin l�yt�neet jostain sielua puhdistavan dreampopin l�hteen, josta b�ndin kolmas pitk�soitto, Dusk, on ammennettu meid�n kaikkien ihmetelt�v�ksi.

Aluksi levyll� ei tunnu tapahtuvan juuri mit��n. Se lipuu kauniina kuvajaisena vierell�, her�tt�en onnellisia melankolian tunteita ja innostaen p�iv�unelmiin, mutta et�isyys kiekon sieluun tuntuu pysyv�n vakiona. Vasta kun pitk�soittoon todella uppoutuu, mieluusti kuulokkeilla, ja antaa kappaleiden avautua omalla ajallaan, syttyy Dusk todelliseen v�riloistoonsa.

Bills pyrkii avausraitana ehk� rokkaamaan turhankin terhakkaasti, muistuttaen enemm�n Ultimate Paintingin alkuajoista kuin t�st� hetkest�. Nopeasti tilanne kuitenkin tasaantuu, kiitos Song for Brian Jones ja A Potrait of Jason -raitojen, jotka kutovat tunnelman huomattavasti v�h�eleisemmin, seesteisemmin ja ikimuistettavammin. Etenkin j�lkimm�isen kappaleen katkeransuloisessa kauneudessa Ultimate Painting saavuttaa jotain kuolematonta, jotain josta monet menestyksen oravanpy�r��n juuttuneet saattavat vain unelmoida.

Dusk on ensisijaisesti kaunis levy, mutta sen pinnan alla piilee draaman karikkoja ja yll�tt�v�nkin tummia vesi�. Etenkin kun tekstej� ryhtyy todella tutkimaan, voi huomata kuinka varjoisa albumi onkaan � kaikesta ilta-auringon hohdostaan huolimatta.