Ultimate Painting: Dusk

Trouble In Mind

Lontoon kiireisestä metropolista kotoisin oleva Ultimate Painting ei kuulosta kotikaupungiltaan. Tai ainakaan minä en yhdistä kiireetöntä, ajatonta ja hiljaisella tavalla tyytyväistä poppia tuohon kuhisevaan miljoonakaupunkiin. Jack Cooper ja James Hoare ovat kuitenkin löytäneet jostain sielua puhdistavan dreampopin lähteen, josta bändin kolmas pitkäsoitto, Dusk, on ammennettu meidän kaikkien ihmeteltäväksi.

Aluksi levyllä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Se lipuu kauniina kuvajaisena vierellä, herättäen onnellisia melankolian tunteita ja innostaen päiväunelmiin, mutta etäisyys kiekon sieluun tuntuu pysyvän vakiona. Vasta kun pitkäsoittoon todella uppoutuu, mieluusti kuulokkeilla, ja antaa kappaleiden avautua omalla ajallaan, syttyy Dusk todelliseen väriloistoonsa.

Bills pyrkii avausraitana ehkä rokkaamaan turhankin terhakkaasti, muistuttaen enemmän Ultimate Paintingin alkuajoista kuin tästä hetkestä. Nopeasti tilanne kuitenkin tasaantuu, kiitos Song for Brian Jones ja A Potrait of Jason -raitojen, jotka kutovat tunnelman huomattavasti vähäeleisemmin, seesteisemmin ja ikimuistettavammin. Etenkin jälkimmäisen kappaleen katkeransuloisessa kauneudessa Ultimate Painting saavuttaa jotain kuolematonta, jotain josta monet menestyksen oravanpyörään juuttuneet saattavat vain unelmoida.

Dusk on ensisijaisesti kaunis levy, mutta sen pinnan alla piilee draaman karikkoja ja yllättävänkin tummia vesiä. Etenkin kun tekstejä ryhtyy todella tutkimaan, voi huomata kuinka varjoisa albumi onkaan – kaikesta ilta-auringon hohdostaan huolimatta.