Dead End Finland: Slaves to the Greed

Inverse

Syystä tai toisesta Dead End Finland on jäänyt omalla tutkaruudullani paitsioon, vaikka Slaves to the Greed on jo bändin kolmas pitkäsoitto. Tilannetta voi pitää harmillisena, sillä kolmannella albumilla Dead End Finlandin paketti tuntuu asettuneen jo kohdilleen, mutta toisaalta pystyn lähestymään kiekkoa ainakin ilman historian painolastia.

Musiikin moottorina toimii death, siitä ei ole epäilystäkään, mutta tässä ollaan jo niin kaukana wanhan liiton murhailusta, että oikeastaan voidaan puhua vain eräänlaisesta alkupisteestä, josta on edetty jo pitkälle. Vokalisti Mikko Virtanen hallitsee niin rosoisen rähinän kuin melodisemmankin ilmaisun, ja juuri laulun monipuolisuus, sekä sen kyky muuntua kulloisenkin kappaleen tarpeiden mukaan, nostaa monet siivut astetta tai kahta korkeammalle. Etenkin hieman turhantuntuisen intron perään kajahtava Inside the Void, sekä myöhemmin kuultava Nightfall pistävät kaikessa sinfonisuudessaan metallin raja-aidat sekaisin. Tästä keitoksesta voikin kuulla niin deathin, perinteisemmän metallin, raskaan rockin kuin jopa vuosituhannen vaihteen nu-metalin kaikuja, eikä mikään osanen, palanen tai vivahde tunnu päätyneen väärään paikkaan.

Siinä missä osa sävellyksistä ei välttämättä nouse aivan A1-luokkaan pystyy ryhmä paikkaamaan tilanteen äärimmäisen tehokkailla sovituksilla, sekä modernilla mutta samaan aikaan riittävän perinteisellä soundipakilla, joka sitoo kaikki langat yhteen. Eli toisin sanoen: kasassa ei ole niinkään ylivertaisista biiseistä tehty nippu, kuin ehyt ja itseään tukeva kokonaisuus.