Leonard Cohen: You Want It Darker

Olen valmis kuolemaan. Toivon, ettei loppuni ole liian tukala. Siinäpä se.

Vaikka Leonard Cohen menehtyikin kotonaan sattuneen onnettomuuden seurauksena, tämä muutamaa viikkoa ennen kuolemaa New Yorker -lehden haastattelussa lausuttu kommentti kertoo kaiken. Taiteilija yritti kyllä myöhemmin siloitella sanojaan, mutta pitkäaikaisen sairauden myötävaikuttamat ajatukset ovat harvinaisen selvästi läsnä miehen uran viimeiseksi jääneellä albumilla.

Albumin nimikappale on kenties ilmeisin viittaus kuolemaan, mutta poistuminen ja hyvästien jättö jättää jälkiään pitkin levyä. Samalla vanheneminen ja terveyden heikkeneminen ei kirvoita enää aiempien albumien tapaan mustaa huumoria, vaan Cohen todellakin on kuolemanvakava. Selkäkipujen vuoksi koko albumin valmistuminen oli vaakalaudalla, mutta legenda saatiin laulamaan pyörätuolissa ja hänen poikansa Adam Cohen vei projektin maaliin tuottajan ominaisuudessa.

Onneksi. Vaikka “Laughing Lennyn” instrumentti ei ollut enää menneiden päivien loistossa, “haudankaivajabasso” antaa hyvästeille sellaista painoarvoa, jota saa kuolevaisten musiikista hakea. Cohen kanavoi epäonnistumisia ja katumusta sellaisella karismalla, että tässäkin levyssä riittää pureskeltavaa. Draaman huipputaiturina hän kuitenkin ujuttaa lauluihin katarsiksen. You Want It Darker onkin eräänlainen ajatus kerrallaan suoritettava puhdistautumisriitti.

Cohen lainaa myös nuorempaa itseään, sillä upea Treaty on musiikillisesti velkaa The Anthemille (1992). Riisuttu, pianon varassa kulkeva hauras esitys on kuitenkin muilta osin sisarlaulunsa täydellinen vastakohta. Katkeransuloinen Leaving the Table tuntuu entistä kouriintuntuvammalta maestron poismenon jälkeen: I don’t need a pardon/There’s no one left to blame/I’m leaving the table/I’m out of the game.

Leonard Cohenin myötä tältä planeetalta häipyi valtavan siirtolohkareen verran zeniläistä elämänviisautta, jolla olisi nyt käyttöä kenties enemmän kuin koskaan. Hän ui vastarannan kiiskenä ajan henkeä vastaan: Cohen oli elämänmyönteinen ihmisen, kulttuurien ja asioiden moninaisuuksien ymmärtäjä, syvällinen ajattelija sekä tavattoman sivistynyt ja huumorintajuinen vanhan liiton herrasmies. Kun albumin päättävä jousi-instrumentaaliversio Treatysta keskeytyy Cohenin ei-tästä-maailmasta-olevaan mörinään, tuntuu kuin aika, huone ja siinä riehuvat kissatkin pysähtyisivät: I wish there was a treaty/Between your love and mine. Kylmäväreinen päätös kylmäveriselle levylle, uralle ja elämälle.