Kaneli: Hazy Days

Omakustanne

Kaneli on englanninkielinen, kolmen siskoksen muodostama yhtye, joka on vuosien saatossa siirtynyt Vaalasta Helsingin Vaasankadulle. Melko tarkkaan neljä vuotta sitten ilmestynyt Tommy’s Broken Guitar EP esitteli mollikitaroinnin sekä stemmalaulun voimaa ”masennuspopin” rakennuspalikoina, ja nyt on koittanut kokopitkän vuoro.

Pop on tosiaan trion musiikin ydin, sitä ei kannata lähteä kiistämään, mutta keskuksen ympärille, päälle ja sisälle on tarttunut melkoinen määrä kaikkea muutakin. 90-luvun grunge saa ajatukset karkaamaan Seattlen suuntaan, mutta se on vain yksi lanka suuremmassa vyyhdissä, josta nyörejä johtaa niin power-popin, punk-rockin, kuin jopa post-punkin suuntaan. Eikä tuossa ole suinkaan jokainen juonne vielä listattuna. Avaukseksi sijoitettu She’s Dead on hilpeä kuin nimensä, mutta kolmen vokalistin laulu ja minimalistinen ympäristö suovat samalla lohtua. Todellinen miina jysähtää kuitenkin vasta toisena soivan Oceanin avulla – kyllähän maailma on täynnä pop-koukuilla ryyditettyjä rock-kappaleita, tiedetään, mutta minkäs sille tekee, kun biisi vain tarttuu tervan tavoin? Dance pistää jalalla koreasti kuin The Rentals, kun taas Erica voimapoppunkkailee ihan Elastican tapaan.

Viivoja voi vetää vaikka mihin suuntiin, mutta trion musiikki on kuitenkin siinä määrin silkkaa Kanelia, että plagiaattisyytökset voi viskata huoletta romukoppaan. Hazy Daysin ainoa suurempi kauneusvirhe lienee loppuun säästetty puheraita, joka nauratti noin kaksi kertaa ja on sittemmin muuttunut lähinnä rasitteeksi. Mainion tuoksuista masennus-power-punk-rock poppia, jossa depressio ja autereisuus lyövät kättä sangen suomalaiseen tapaan.