Raaka-aine: IV

Raaka-Aine Musiikki

Aika tasan tarkkaan kolme vuotta sitten pähkäilin Raaka-aineen kolmannen pitkäsoiton äärellä. Siinä missä esikoisalbumi nitoi vielä Apulantaa Niskalaukaukseen, oli yhtye nyt siirtymässä kohti uutta ja virtaviivaisempaa soundia. Ennakko-odotukset neljättä albumimittaista musiikkiannosta kohtaan olivat siis jo valmiiksi korkealla, joten mitä bändi nyt antoikaan?

Ensimmäisenä todettakoon, että bändin soundista ei ole hiottu enää enempää rosoja pois, mikä on suuri helpotus. Tässä maassa kun on jo riittävästi iskelmää tuuttaavia ”rock-bändejä”, joiden rankkuus ei ulotu promokuvia pidemmälle. Perinteisestä suomirockista on siirrytty lähemmäs pohjoisamerikkalaista soundia, jossa kitarat murisevat kuin Nicolella konsanaan. Yhtye onkin antanut itselleen luvan kokeilla rajojaan, joten Nikke Ankarakin voi heittää vierailevana tähtenä rapit yhdelle raidalle ilman, että se tuntuisi millään tavoin asiattomalta liikkeeltä. Raaka-aine onkin löytänyt luonnollisen paikan musiikin genrekenttien taitoskohdassa, jossa kappaleisiin voidaan napata palasia niin punkin, popin, rockin, kuin vaikkapa metallin puolelta, ja silti lopputulos kuulostaa aina Raaka-aineelta.

11 raidan pitkäsoitto on tasapainoinen paketti suomenkielistä raskaampaa rockia, jolla soundiaan vahvistanut ryhmä on upottanut perustuksensa luotettavaan kallioon, jonka varaan voi rakentaa vielä vaikka kuinka paljon enemmän. CD:n bonuksiksi on sijoitettu nippu sinkkubiisejä, jotka eivät välttämättä istu albumikokonaisuuteen, mutta ovat silti mielenkiintoinen kuriositeetti.