Helmet: Dead to the World

Ear Music

Ensimmäisen elämänsä aikana Helmet vaihtoi kitaristia osapuilleen joka levyn kohdalla, kunnes bändi hajosi vanhan vuosituhannen lopulla. Palattuaan eloon vuonna 2004 bändi vokalisti/kitaristi Page Hamiltonin ympäriltä on vaihtunut sitä tahtia, että nyt kierrossa on jo kolmas rumpali, kolmas kitaristi, sekä neljäs basisti. Herra Hamiltonin miellyttäminen näyttää siis olevan kovin haastavaa, eikä tuorein pitkäsoitto anna juuri aihetta ylistyksiin.

Aloitetaan hyvistä uutisista: tämä on parasta Helmetiä sitten vuoden 1997 Aftertasten, jota voi näin jälkikäteen pitää muuten yhtenä 90-luvun merkittävimmistä alternative metal -levyistä. 90-luvun puoliväli ja jälkimmäinen puolisko olivatkin Helmetin kulta-aikoja, joten ei liene yllätys, että Hamilton nykyisine taustayhtyeineen on lähtenyt kaivelemaan menneiden aikojen soundiarkistoja. Tämähän voisi periaatteessa olla mannaa bändin faneille, ja muillekin, mutta omaan korvaani uudet kappaleet kuulostavat vanhempien sisarustensa päivitetyiltä versioilta – eivätkä muutokset ole läheskään aina parantaneet lopputulosta.

Dead to the World on em. kiekkoja melodisempi, rauhallisempi ja harkitsevampi, mutta itse huomaan kaipaavani sitä arvaamattomuutta ja miltei kömpelöä kovakouraisuutta, joka nosti Helmetin alun alkaen kilpailijoidensa yläpuolelle. Uudet kappaleet kyllä kuulostavat Helmetiltä, mutta ne ovat vain paremmin soitettuja, teknisesti moitteettomampia ja karvan kiltimpiä – eikä mikään näistä asioista ole mielestäni positiivinen. En pitänyt Helmetin aiemmasta tarpeesta keksiä itseään uudelleen, mutta ehkä se oli sittenkin parempi vaihtoehto, kuin itsensä apinoiminen.