Paltsa-Kai Salama: Night at the Beach

Soliti

Black Lizardinkin yhteydestä tutun Paltsa-Kai Salaman debyyttialbumi on mielenkiintoinen irtiotto. Kiekko kun ei ole mitään psykedeelisen rockin tai proto-punkin keitosta, mistä emoyhtye on tullut tunnetuksi. Sen sijaan yö rannalla sujuu kuulaan folkahtavan popin parissa, kevyesti drinkkejä sateenkaarilaseista siemaillen, pehmeän laulun ja heleän kitaroinnin täyttäessä stressittömän ilman.

Night at the Beach jää itseasiassa alle puolen tunnin mittaiseksi poppailuksi, mutta kun raitoja on sentään kahdeksan, täyttyy pitkäsoiton mitta jotenkuten. Kappaleet ovat kautta linjan riisuttuja, hetkittäin suorastaan demomaisia piirtelyitä, joissa tunne on nähtävästi hierarkiassa korkeammalla kuin tilan täyttäminen äänellä. Näin tinkimätön ja rehti luominen asettaa luonnollisesti itse kappalemateriaalin paljaaksi ja alttiiksi, eikä esimerkiksi Dying on a Sunday Morning pääse mielestäni täysin oikeuksiinsa, kun toteutus on painoltaan puolittainen. Eikä tilannetta korjaa, vaikka lauluun lisättäisiin kuinka kaikua ja tyhjyyttä täytettäisiin ronskimmalla kitaralla – mikä tosin auttaa jonkin verran asiaa.

Night at the Beach on rehti levy, sitä en kiistä, mutta mielestäni tästä materiaalista olisi saanut aikaiseksi muutakin kuin kuulaasta folk-poppia. Tällaisenaan kappaleet kuulostavat demoilta, joista saattaisi joskus syntyä vielä vaikka mitä, kunhan joku tekisi ne vain valmiiksi.