MAGNUSON: Discordia

Macaroni Penguin Music

Rämäkkää alternative-rokkia soittavat duot, jotka koostuvat kitaristista ja rumpalista, ovat rikastuttaneet musiikillista maailmaa aina uusilla ja uusilla kaksikoilla sen jälkeen, kun SE bändi löi itsensä läpi noin 15 vuota sitten. Greg ja Kyrsten Magnuson eivät eroa kovin kummoisesti lukuisista kilpailijoistaan, mutta tämä duo vaihtaa sentään soittimia suhteellisen tasaiseen tahtiin. Soittotyyliin tämä vaihtelu ei juuri vaikuta, eikä kappalemateriaali muutu sitä huonommaksi/paremmaksi, vaikka kitaraa kurittaisi kuka.

Discordia on päälle kolmen vartin mittainen, rämisevän alternative-rockin möhkäle, josta on vaikea saada otetta niin millään. Levy sujahtaa kerran toisensa jälkeen ohi, ilman että biiseistä jää juuri mitään mieleen, eikä soundikaan ole sieltä miellyttävimmästä päästä. Rummut pärisevät ja kitarasta kiskotaan metritolkulla riffiä, mutta tarttuvuutta kappaleisiin ei ole siunaantunut juuri nimeksikään. Asiaa ei tietenkään auta se, että kumpainenkaan Magnuson on vokalistina kauniisti sanottuna keskinkertainen.

Muutamassa kappaleessa, kuten avauksena kajahtavassa Confrontationissa, on orastavaa koukkuisuutta, mutta viimeinen naula yrityksen arkkuun on suhruinen äänimaisema, jossa kaikesta saadaan aikaiseksi samanlaista kitararumpuhuuto-tahnaa. Ei näin, ei, ei, ei.