Hiss Golden Messenger: Heart Like a Levee

Merge

Kahdeksan vuoden sisään jo kuudennen albuminsa julkaiseva Hiss Golden Messenger on alusta saakka ollut M. C. Taylorin johtama sirkus. Muita soittajia on vuosien saatossa tullut ja mennyt, mutta yhtye on aina pysynyt divarin puolella, kovasta yrityksestä ja joistain erinomaisista julkaisuista huolimatta. Nyt tilanne on kuitenkin selvästi muuttumassa ja uuden levy-yhtiön hartioilla Taylor saattaa jopa elättää itsensä tulevaisuudessa pelkällä musiikilla.

Kuinka ollakaan, Heart Like a Levee, kertoo monella raidallaan elämästä tien päällä. Sellaisena kuin se oletettavasti koetaan, siihen liittyvistä toiveista, peloista ja jännitteistä. Taylor esittää kysymyksiä, joihin ei tarjota suoria vastauksia. Oletko enää millään tasolla sama henkilö, kun saavutat viimein haaveesi, jota lähdit jahtaamaan yli vuosikymmen aiemmin? Mihin jatkaa sen jälkeen, ja kuinka pitää kipinää elossa? Teksteissä ruoditaan myös muuttunutta arkea, jossa kasvanut perhe ja kertynyt ikä tuovat muassaan aivan uudenlaisia haasteita.

Musiikissaan Hiss Golden Messenger on uppoutunut syvemmälle ja syvemmälle folk rockin melankoliseen laitaan, jossa varjot ovat pidempiä ja pöydässä olevat lasit vajaampia. Eivätkä saavutukset tällä saralla ole suinkaan vähäisiä: epätoivoonsa käpertyvä Like a Mirror Loves a Hammer huojuu funkista voimaantuneen folkrockin sivukujilla, ja Dylanin paremmasta puolesta itseensä paljon ottanut Cracked Windshield pitää jännitteensä yllä koko viiden minuutin mitan, kertoen sanoillaan niin kovin paljon enemmän. Upealla tavalla hiljaiseksi pistävä on myös Happy Day (Sister My Sister), joka helkkyy päivänpaisteisen folk rockin popimmalla laidalla. Mikäli nämä ovat ammattimaisuuden tuomia muutoksia, suosittelen Taylorille ammattimuusikon uraa täydestä sydämestäni.