Hiss Golden Messenger: Heart Like a Levee

Merge

Kahdeksan vuoden sis��n jo kuudennen albuminsa julkaiseva Hiss Golden Messenger on alusta saakka ollut M. C. Taylorin johtama sirkus. Muita soittajia on vuosien saatossa tullut ja mennyt, mutta yhtye on aina pysynyt divarin puolella, kovasta yrityksest� ja joistain erinomaisista julkaisuista huolimatta. Nyt tilanne on kuitenkin selv�sti muuttumassa ja uuden levy-yhti�n hartioilla Taylor saattaa jopa el�tt�� itsens� tulevaisuudessa pelk�ll� musiikilla.

Kuinka ollakaan, Heart Like a Levee, kertoo monella raidallaan el�m�st� tien p��ll�. Sellaisena kuin se oletettavasti koetaan, siihen liittyvist� toiveista, peloista ja j�nnitteist�. Taylor esitt�� kysymyksi�, joihin ei tarjota suoria vastauksia. Oletko en�� mill��n tasolla sama henkil�, kun saavutat viimein haaveesi, jota l�hdit jahtaamaan yli vuosikymmen aiemmin? Mihin jatkaa sen j�lkeen, ja kuinka pit�� kipin�� elossa? Teksteiss� ruoditaan my�s muuttunutta arkea, jossa kasvanut perhe ja kertynyt ik� tuovat muassaan aivan uudenlaisia haasteita.

Musiikissaan Hiss Golden Messenger on uppoutunut syvemm�lle ja syvemm�lle folk rockin melankoliseen laitaan, jossa varjot ovat pidempi� ja p�yd�ss� olevat lasit vajaampia. Eiv�tk� saavutukset t�ll� saralla ole suinkaan v�h�isi�: ep�toivoonsa k�pertyv� Like a Mirror Loves a Hammer huojuu funkista voimaantuneen folkrockin sivukujilla, ja Dylanin paremmasta puolesta itseens� paljon ottanut Cracked Windshield pit�� j�nnitteens� yll� koko viiden minuutin mitan, kertoen sanoillaan niin kovin paljon enemm�n. Upealla tavalla hiljaiseksi pist�v� on my�s Happy Day (Sister My Sister), joka helkkyy p�iv�npaisteisen folk rockin popimmalla laidalla. Mik�li n�m� ovat ammattimaisuuden tuomia muutoksia, suosittelen Taylorille ammattimuusikon uraa t�ydest� syd�mest�ni.