The Clang Group: Practise

Domino

Monet kaivelevat esiin menneiden vuosien soundeja menestyksen toivossa, mutta tämän bändin ei tarvitse tehdä sitä. The Clang Groupin sydämestä näet löytyy Clive ”Clanger” Langer, joka kypsässä 60 vuoden iässä päätti pistää uuden bändin kasaan. Eikä kyseessä ole mikään keski-iän viimemetreillä koettu ikäkriisi, jonka johdosta on päätetty irrotella. Ehei, herra Langer on näet puuhannut musiikin äärellä vuosikymmeniä ja tehnyt ikänsä hittejä muille. Langer onkin työstänyt mm. tuottajan roolissa menestystarinoita siinä määrin, että The Clang Group on vain jo kaiken koetun luonnollinen jatkos. Yhtye julkaisi esikois-EP:nsä alkuvuodesta 2015 ja nyt on koittanut debyyttialbumin aika.

Kuten arvion alku jo antoi ymmärtää, The Clang Group ei varsinaisesti auraa uusia uria soundillaan, vaan puskee eteenpäin niillä rintamilla jotka ovat mestari Langerille kaikista tutuimpia. Tiesittekö että hän on tuottanut lähes kaiken Madnessin musiikin? Sen voi kuulla tällä levyllä. Eikä takavuosien yhteistyö Dexy’s Midnight Runnersienkaan kanssa varsinaisesti yllätä, kun albumin materiaali käy tutuksi. Ja mitä yhtyeen vahvuuksiin kuuluvaan saksofonisti Andy Mackayhyn tulee, niin miehen historian Roxy Musicissa soi myös kauniisti mukana. Paljon on siis vanhaa ja vähän uutta, mutta ei anneta sen häiritä, kun ikämiehet ovat löytäneet punaisen nuoransa pään ja kiskovat sitä kuin ei koskaan aiemmin.

Practise on mainio pitkäsoitto, tosin siitä olisi saanut puristettua kasaan aivan järjettömän kovan EP-levyn. Kiekon käynnistävä Concertina pyörii urkujensa ympärillä, kuin 70-luvun lopun Elvis Costello ja sinkkubiisiksi valittu Acre Lane vertautuu helposti kultakautensa Madnessiin. Amsterdam ’74 rokkaa puolestaan glam-kauden lopun Bowien tapaan, pyörien melankolian humalluttavissa aalloissa verkalleen, mutta reippaan alun jälkeen vauhti alkaa kummasti tasaantumaan. Bike pyörii kyllä vinhasti, mutta eikös yhtye ole tehnyt biisin jo aiemmin eri nimisenä? Avantgardisti post-punkkaava Heaven Calls Another Name saa sentään jalan hakemaan vielä tahtia ja Knock Me Off lyö, ei nyt aivan ilmoja pihalle mutta, mukavasti tuonne selän puolelle.

Kaiken materiaalin kirjoittanut Langer toistaa siis itseään, eikä lukuisia eri artisteja tuottanut mies tahdo päästä irti maneereistaan, mitä voi pitää lievänä yllätyksenä. The Clang Groupille on selvästi haettu omaa, helposti eroteltavaa soundia, mutta luomistyössä spektri on jätetty liian pienoiseksi. Musiikki luultavimmin tappaa sinkkumuodossa ja toimisi vahvimmin EP-mitassa, mutta yli puolen tunnin annoksina tämä on jo turhan vaativaa.