LVL UP: Return to Love

Sub Pop

Alkavatko hyvät ja helpot bändien nimet loppua, vai miksi nämä ”konsonantteja isoilla kirjaimilla” -viritykset tuntuvat vain yleistyvän? Niin tai näin, säröistä kitaraa ja suhrutettua laulua suosiva LVL UP on kolmannella pitkäsoitollaan saavuttanut pisteen, jossa sen luoma räminä identifioituu ensisijaisesti bändin omaksi musiikiksi, eikä niiden runsaiden vaikutteiden yhteenliittymäksi, joita ilman koko yhtyettä ei ensinnäkään olisi olemassa.

Return to Love on malliesimerkki siitä, kuinka 10-luvun loppupuolen kitararocklevy tulee rakentaa niin, että kuulijalla pysyy mielenkiinto yllä vielä toisen kuuntelukerran tuollakin puolen. Sen pinnassa on runsaasti kerroksia, viittauksia ja puolittain vaiennettuja vetäisyjä, jotka yhdessä piirtävät kokoon kunnianhimoisen kuvan. Sellaisen kerrostalon päätyseinän kokoisen kuvan siis. Kitaristi/vokalisti Dave Benton on löytänyt lauluäänellään ja tyylillään täydellisen balanssin puolueettoman kertojan ja välinpitämättömän rokkarin välissä, jonka vain pohjoisamerikkalaiset tuntuvat hallitsevan. Kuinka olla cool, ja silti kertoa vaikka mitä? Kysykää Bentonilta, hän tietää.

Viimeisen päälle hiottu soundipaketti ja tyyli kantavat tietysti vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta onnekseen LVL UP on saanut hiottua myös biisintekokynänsä kelpo terään. Return to Loven kymmenestä biisistä ei näin löydy turhia rasvoja, jo viime vuonna EP:llä julkaistu Blur on nimensä mittainen rutistelu ja sisaruksiaan asteen melodisempi ja rauhaisampi Spirit Was löytää joka kerta heikon kohdan puolustuksesta. Jopa alkuun puolittaiselta oharilta vaikuttanut Five Men on the Ridge kasvaa kuin varkain elintärkeäksi elementiksi albumin loppupuolen rakenteissa. Kaiken ylistyksen jälkeen on silti todettava, että parannettavaakin löytyy vielä, useissa kohdin kun ryhmä turvautuu harmillisen tuttuihin toimintatapoihin. Mutta tämähän oli vasta kolmas pitkäsoitto, joten aikaa kyllä on.