Miami Wiseguys: They Came From the Sky

Omakustanne

Kokkolan fiksut pojat, eli Miami Wiseguys, on saanut valmiiksi toisen pitkäsoittonsa. Ryhmän neljän vuoden takainen More Steam -esikoinen vilahti aikoinaan allekirjoittaneelta ohi, mutta rokettirollaajien kyytiin oli helppo nousta näin toiseltakin pysäkiltä. Ryhmä kuvaa albumiaan ”monipuoliseksi rock-levyksi”, mikä on yhtä osuvaa kuin Empire State Buildingin nimeäminen kerrostaloksi. Levyltä kun löytyy yhtä jos toistakin rockin, ja vähän naapurigenrejenkin, saralta.

En väitä, etteikö monipuolisuus olisi rikkautta, mutta hetkittäin bändin tapa loikata ruudusta toiseen ilman väliaskelia, saa tuntemaan lähes epätoivoa. Menevä rokkaus ja astetta popahtavammat palat ovat viisikon merkittävimmät voimavarat, mutta kolmannen raidan kohdalla ns. säännöt lentävät sivuikkunasta pihalle. Lähes kuusiminuuttiseksi paisutettu rakkaus-slovari Once We Were on niitä biisejä jotka jäävät vastustamattomasti soimaan päähän, eikä kappale uuvahda edes raskaammassa soitossa, vaan puristaa melankoliallaan entistäkin väkevämmin rintaa. Entä tämän upean, ja hyvin erilaisen, hetken jälkeen? No sittenhän loikataan tietysti Mr. Jameson’s Sonin irkku-bileisiin ja hoilataan iloisessa myötäisessä niistä tyypeistä, jotka tulevat taivaalta tekemään meille juttuja. Eikä vaahto ole ehtinyt tuopista laskea, kun Gigging Suckers antaa jo katurock-mailasta otsaan.

Mitään vahvaa punaista lankaa pitkäsoitolta on vaikea löytää, mutta muutamat nyörit johtavat kyllä alusta loppuun saakka. Ronski rokkaus hallitaan, niin otsarypyillä kuin ilman, eikä sormi mene suuhun edes akustisen balladin edessä, kuten Roads osoittaa. Ja vaikka alkuun bändi tuntuu haalineen lautaselleen liikaa materiaalia, lähtee kolmen vartin mittainen möhkäle hiljalleen jäsentymään, kun monipäiselle teokselle vain antaa aikaa. On tietysti riskaabelia tehdä näin värikästä albumia aikana, jolloin kaikki pitäisi pystyä kiteyttämään aina vain helpommin sisäistettäviin annoksiin, mutta en voi olla viehtymättä yhtyeen rohkeudesta ja lievästä hulluudesta. Ja onhan levyllä monta erittäin upeaa biisiä, joten hyvältä näyttää.