Itasca: Open to Chance

Paradise of Bachelors

Itasca nimen takaa löytyy Los Angelesissa tukikohtaansa pitävä Kayla Cohen, jonka ympärille on kasvanut löyhä yhtyeenkaltainen musiikillinen ilmentymä. Itascan musiikki on modernia amerikkalaista folk-pop-rockia, jossa painopiste on voimakkaimmin popissa ja heikoimmin rockissa. Eli radioystävällistä, miellyttävän kevyttä, vaivattoman sujuvaa ja – hieman haljua?

Avausraita Buddy helkkyy eteerisenä edestaas ja Henflight utuilee siinä määrin, että tällä pumpulimäärällä saataisiin parannettua pahempikin insomnia. Ja kun raitoja kuuntelee tarkasti voi huomata, mikä albumin pahin kompastuskivi on: kaikki on silotettu äärimmäisen pehmeäksi. En tiedä onko tähtäimessä nimenomaan ollut tasaisin mahdollinen äänimaisema, mutta nyt kiehtovan kumpuilun sijaan on saatu aikaiseksi soundillinen Nebraska, joka kaikuu liian mittavien pannukakkutasankojen avaruutta. Folk-musiikkiin usein yhdistetty vahva lauluäänikin on kokenut saman kohtalon, sillä Cohenin vahvahko laulu on miksattu liian alas. Lisäksi vokaaleja on luultavimmin käsitelty virtaviivaistuksen nimissä, mikä vain entisestään pahentaa em. soundillista ongelmaa.

Open to Chance onkin saanut yllättävän ironisen nimen, sillä Itascan kappaleissa on kyllä itua ja kehittämisen varaa, mutta lopputulos ei yllä lähellekään ainesten summaa. Erityisen ikäväksi tilanne kasvaa, kun potentiaalia olisi selvästi vaikka mihin. Ehkäpä ensi kerralla sitten.