Motion Graphics: Motion Graphics

Domino

Kun yhtye on saanut nimensä liikkeen illuusion mukaan, ei liene kovinkaan tavatonta, että musiikki ei varsinaisesti etene sitä räväkintä tahtia. New Yorkin elektronisen musiikin yleismies Joe Williams on kieltämättä valinnut osuvan nimen sooloprojektilleen, sillä mikä olisikaan istunut paremmin otsakkeeksi musiikille, jonka aiheita ovat mm. internet, älypuhelimet ja tietokoneiden sisuksissa tapahtuvat muut ihmeet. Olemme jatkuvasti digitaalisen virran vieminä, mutta mikä meitä oikeastaan kuljettaa eteenpäin? Iso nippu ykkösiä ja nollia, jos nekään. Liikummeko ensinnäkään?

Motion Graphics vaatii aikaa ja omistautumista avautuakseen, eikä kunnon kuulokkeilla omassa rauhassa albumiin uppoutuminen ainakaan heikennä onnistumisen mahdollisuuksia. Levyn äänimaisema haastaakin kuulijansa yhtä hedelmällisellä tavalla, kuin vaikkapa Kraftwerk kulta-aikoinaan. Düsseldorfilaisten pioneerien tapa valjastaa oman aikansa teknologinen kehitys omaan musiikkiinsa onkin juuri sitä samaa ikuista taistelua, mistä Motion Graphicskin kertoo. Tosin siinä missä 99 prosenttia Kraftwerkin töiden seuraajista on enemmän ja vähemmän esikuviensa pastisseja, onnistuu Williams löytämään joitain käyttämättömiltä vaikuttavia väyliä, tai ainakin hän kykenee kääntämään ne raikkailta vaikuttaviksi pop-elementeiksi. Houzzfunction on kuin soul-musiikkia alkuperäisen Tronin maailmasta, Minecraft Mosaic pinoaa pikselisiä palikoitaan viehkeästi, ja nopeasti ohikiitävä Forecast on kuin pala päivitetyn Blade Runnerin taustahälyä – lyhyt teos joka juuri ja juuri on enää musiikkia.

Motion Graphics on outo ja kiehtova levy. Se on samaan aikaan huippumoderni sukellus teknologian pilvistöihin ja nostalginen trippi kraftwerkmaiseen tulevaisuusvisiointiin. Paradoksi joka kaunistaa ainakin minun syksyäni kummasti, ja saa odottamaan Williamsin seuraavia liikkeitä kasvavalla innolla.