The Computers: Birth/Death

One Little Indian

Harva bändi käy läpi niin voimakasta tyylimuutosta kuin The Computers. Alkujaan bändi takoi rosoista hc-punkkia, mutta kolmannella pitkäsoitollaan ryhmä kuulostaa enemmänkin tanssimankelin läpi ajetulta pop-rock pumpulta, kuin miltään Black Flagin seuraajalta. Albumin alku onkin kuin tahallinen isku vasten pistävimpiä keesejä. Birth kun vaikuttaa suorastaan hartaalta messulta, jossa taivaan suurta tekijää ylistetään kuten hartaiden juhlissa konsanaan. Urut soivat Alex Kershawin saarnatessa omasta syntymästään, sekä elämänsä merkityksestä. Aamen.

Avaus on silti vain yksi savuverho ja jos Birth/Death -levyä pitäisi kuvata yhdellä ainoalla sanalla, tuo sana voisi olla vaikka ”tanssittava”. Niin vahvasti funkahtavaa groovea on näet ladattu näiden biisien perustuksiin, että Sly & The Family Stone voisi hyvinkin kuulostaa juuri tältä, mikäli yhtye olisi syntynyt 10-luvulla. Etenkin Mother saa takalistot taatusti pyörimään, enkä voi ymmärtää mikäli Want the News? Here’s the Bluesin kaltaiset siivut eivät saa yleisöä villiintymään keikoilla. Bändihän soittaa kuin parhaimmassa nosteessa oleva Lenny Kravitz, eikä tapaus jää suinkaan ainoaksi.

The Computers on luonut nahkansa niin perusteellisesti, että ainakin allekirjoittaneelle jäi hiukan epäselväksi mitä yhtye haluaa, mihin se on menossa ja mikä on kaiken ydinidea. Haluaako bändi ryhtyä uudeksi dance-rock messiaaksi, kääntyä korkeampien voimien puoleen, vai ainoastaan bilettää funkimmalla vaihteella? Vai kenties tehdä tätä kaikkea? Syntymiä ja kuolemia, joten ei auta kuin odottaa ja katsoa, että mitä jää ja mitä sille tehdään seuraavaksi.