Preoccupations: Preoccupations

Jagjaguwar

Aiemmin Viet Cong -nimisenä tunnettu Calgaryn post-punk ylpeys jatkaa siitä mihin edellisellä levyllään jäi. Kiekkojen välissä huomio kääntyi tarpeettomissa määrin bändin nimeen, joka kieltämättä herätti moniakin assosiaatioita. Lopulta tilanne kärjistyi niin pahaksi, että uusi alku oli – jälleen – tarpeellinen. Muistetaanhan että bändi syntyi alkujaan Womenin raunioille, joten tässä ollaan nyt jo kolmatta kertaa isommassa karusellissa.

Preoccupations on jo toinen yhtyeen itsensä mukaan nimetty pitkäsoitto, eikä mikään voisi kulkea juuri paremmin. Tummien sävyjen seassa pilkottaa siellä täällä auringonpaistetta ja etenkin kevätpurojen lailla eteenpäin soljuvat bassolinjat luovat mielleyhtymiä varhaisen New Orderin sekä A Certain Ration suuntiin, mikä lasketaan tässä yhteydessä vain plussaksi. 11 ja puolen minuutin mittainen Memory kasvaa art punkin saralla puolestaan siihen pisteeseen saakka, että David Byrne olisi ollut enemmän kuin tyytyväinen, enkä ihmetelisi jos Devo olisi toiminut ainakin jollain tasolla innoittajana Preoccupationsin nelikolle. Yhtye vie kappaleensa yhä äärirajoille, mutta ne saavat muuttua myös tarttuviksi pop-valioiksi aina kun vain moiselle on tilaa ja tilausta.

Juoni on siis pääosin sama, mutta on tässä muukin muuttunut kuin silkka nimi. Siinä missä Viet Cong oli raskas, noisen kanssa flirttaileva ja kaiken kaikkiaan synkkä kokonaisuus, hengittää Preoccupations edeltäjäänsä vapaammin. Nyt basisti/vokalisti Matt Fegel tuntuu nauttivan laulustaan, Daniel Christiansenin ja Scott Munron kitarat rakentavat matalampia valleja, jälkimmäisen koskettimien viedessä vokaalien ohella enemmän tilaa kielisoittimilta. Mike Wallacen rumputyöskentelykin on aiempaa krautimpaa, vaikka suoranaiseen motorikiin matkaa vielä onkin.