Planistry: ThREELESS

Omakustanne

Lappeenranta-Vantaa -akselilta operoiva Planistry julkaisi debyyttialbuminsa jo huhtikuun lopulla. Desibelin toimitukseen kiekko saapui kuitenkin vasta kesän viimemetreillä, ja kuuleman mukaan ryhmä on demottamassa jo toista pitkäsoittoaan. Jälkijunassa siis ollaan, mutta kun herrain sarkana on perinteinen, melodinen, kitaravoittoinen rock, niin ruoditaan albumi siitä huolimatta.

Äänitysbudjetti ei oletettavasti ole ollut kovinkaan mittava, kun kiekkoa on tehty hartiapankin voimin, mikä kuuluu paikoin hyvinkin tukkoisina soundeina. Erityisesti taustalaulut ja vokaalit yleensäkin kärsivät potkun puutteesta, eivätkä mallikkaasti rakennetut osaset pääse näin oikein oikeuksiinsa. Etenkin kun kaikki soittimet ovat äänessä, mikä on Planistryn kohdalla oletustilanne, jokin osa kakkua jää aina lapsipuolen asemaan, eli vaikeaa on.

Mutta, mutta, mutta… edes suurimmat vastoinkäymiset eivät peitä sitä faktaa, että ryhmä osaa kasata parhaimmillaan todella toimivia rock-paloja. Turhahkon intron jälkeen tärähtävä Bring Me Trust on selvä kultakimpale ja hieman myöhemmin kuultava They Say osoittaa, että ryhmä osaa ajaa kiesiään muutenkin kuin talla laudassa. Haasteista huolimatta vokalisti JP Suomalainen on myös mies paikallaan, ja silloin kun kitarat pääsevät kunnolla esiin, lähtee homma todella toimimaan.

Yhdeksän oikean biisin ja lisukkeiden (intro ja outro) perusteella Planistryn horisontti vaikuttaa hyvinkin valoisalta. Tuhdit rock-rallit kierrättävät tietysti niitä tuhat ja yksi kertaa kuultuja palasia, mutta mukaan on saatu sen verran tuoretta kulmaa ja nuoruuden intoa, että kyllähän tämä kantaa. Isompaa luvataan ja sitä jäädään odottamaan nyt, kun esikoinen on ulkona ja pöytä on pyyhitty puhtaaksi.