The Kingbolt: Naked & Raw

Pyros

The Kingbolt ei välttämättä sano nimenä vielä kovinkaan paljoa kovinkaan monelle, mutta bändin vokalisti ja toinen pääasiallinen biisintekijä Jussi Sydänmäki soittaa varmasti jo useampia kelloja. Hearthillin ja Hel-Gatorsin sielu on löytänyt kitaristi Harri Isomettästä uuden biisintekokumppanin ja The Kingboltin ensimmäinen albumi iskeekin jo parhaimmillaan kuin – niin, salama. Naked & Raw on nauhoitettu livenä helsinkiläisen Storyvillen lauteilla, joten bändin soundi on ainakin alaston ja raaka.

Bluesrockin rosoisemmalla poskella viihtyvä nelikko pusertaa 11 raitaan ja reiluun 40 minuuttiin melkoisen annoksen hikeä, tunnetta, alkoholin katkua ja autiomaan jylhää ehdottomuutta. Eikä ole epäilystäkään, etteikö kyseinen autiomaa sijaitse jossain Texasin, New Mexicon ja Arizonan suunnilla. Länteen on siis bändi kallellaan, kuten Sydänmäen aiemmatkin yhtyeet, eikä siinä mitään vikaa ole, sillä mies on selvästi elementissään päästessään laulamaan gangstereista, liskomiehistä ja rakkaimmista pedoistaan.

Live-levy ei ole kuitenkaan kovinkaan kiitollinen muoto uran avaajaksi, sillä kun yleisö on näinkin passiivinen (missä taputukset, mukana laulut, heittäytyminen tilanteeseen yms.?) joutuu bändi raatamaan enemmän ja kovemmin. Monissa kohdin tuleekin olo, että studiossa biisit olisivat saaneet tarvittavaa lisä-mojoa, joka jää nyt saamatta yleisöltä. Etenkin Losing Myselfin kaltainen vaanivampi herkkupala, sekä Cold Wind Moanin villi vaikerrus olisivat ansainneet väkevämmän muodon, johon bändi taatusti pystyisi toisissa olosuhteissa. Muuten herrain bluesrockissa ei ole huomauttamisen sijaa, jos nyt ei pysäyttävää uutuuttakaan. Genren opit, klisheet ja kurvit hallitaan, joten nyt kun ensimmäiset biisit on ikuistettu niin jokohan olisi toisen, ja paria astetta kovemman, iskun paikka?