Tommi Liimatta: Rokokoo Computer

Diu Dau

Absoluuttisen Nollapisteen kiiruhtaessa hitaasti tahollaan on hissukseen keski-ikäistyvä Tommi Liimatta löytänyt aikaa kolmannen sooloalbuminsa teolle. 20 vuotta sitten ilmestynyt Liimatan Pan Alley oli riemukas pamaus, josta voisi joskus kirjoittaa klassikko-jutunkin. 10 vuotta sitten julkaistu Tropical Coctail muodostui omat vahvuutensa löytäneen rock-ammattilaisen kurotukseksi popimpaan suuntaan. Levy viehätti hetken, mutta jäi sittemmin pölyttymään hyllyyn. Mitä siis tarjoaa kolmas kierros?

Eihän mestari Liimattan albumi tietenkään kulje ihan niitä kaikkein perinteisempiä uria pitkin, joten levyn ensimmäiset ja viimeiset kolme biisiä ovat Liimattan todellisia sooloja, joilla herra vastaa miltei kaikesta äänestä. Levyn keskimmäiset kuusi raitaa ovat puolestaan Tommi Liimatta & The Hot Contents -yhtyeelle merkittyjä vetoja, joilla Marko Ylianttilan (kitara), Marko Kantolan (basso, piano) ja Tomi Krutsinin (rummut) muodostama trio tukee itse Artistia. Bändin mehukas ja minimaalisella tavalla rikas soundi on ehkä asteen ammattimaisempi, mutta palat sopivat toisiinsa ja tukevat toisiaan. Niinpä biisien tarkka jaottelu on saattanut olla albumia luodessa tarpeen, mutta tyylillisesti 12 kappaleen joukko muodostaa suhteellisen ehyen joukon, jossa biisijärjestystä olisi voinut sekoitella rohkeasti.

Kipaleiden ytimet lepäävät rockin perinteessä, ja nimenomaan sellaisen rollaavamman juonteen parissa, eli pa(r)h(a)immat progeilut jäävät emobändille. Rohkein loikka loureedmaiseen vapauteen on lähes kuusiminuuttiseksi venytetty Sään salliessa, joka on kieltämättä oiva biisi, mutta eksynyt kenties hieman väärään seuraan. Tai sitten voidaan syyttää jälleen biisijärjestystä. Muita irtiottoja ei juuri koeta, sillä liimattamistiset tekstit ovat albumin parhainta antia, sävellysten toistaessa usein jo aiemmilta kiekoilta tutuiksi käyneitä kuvioita. Peruskamaa, mutta kun puhutaan Liimattan peruskamasta selätetään suurin osan kotimaisen rock-kentän kilpailijoista kuin huomaamatta.