Julkaistu: 19.10.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Syksyllä 2001 perustetun Järvenpääläisen Tristana Namestin syyskuun lopussa julkaisema neljän kappaleen So Full Of Light vakuuttaa valmiudellaan sekä selkeällä visiolla. Rokkaavasti levyn liikkeelle polkaiseva Everythine vie kerrossaan kuulijaan kuulaasti rilluttelevaan juoksutukseen vastakohtana säkeiden jumittelulle. Lyhyen maistiaisen jälkeen luulisi päässeensä maulle viisikon (+ Henni Winberg viulussa) kuviosta, mutta tarkemman kokonaiskäsityksen saadakseen täytyy levyn kulkua seurata pidemmälle.
Tummasävyisestä musiikkiherkistelystä kuiskaavine lauluineen ja mukavine viulumausteineen Jezebelissä siirrytään miltei leikittelevästi kilkutellen starttaavaan Degreesiin, junnaileviin säkeisiin ja kertosäkeessä kohoavaan mahtipontisuuteen. Päätösraita Vase De Fleurs kasvaa Tom Viljakaisen uljaasta saksofonista myös melko mahtipontiseen rullaukseen, uneliasta mutta samalla kiivasta. Eric Virtasen laulusta nousee hivenen mieleen SubUrban Triben Ville Tuomi, toki rauhallisempana. Samanlaista vaanivaa ruoskaa, muttei oikeastaan juuri lainkaan aggressiivisesti käytettynä. Kaisa Nevalaisen rauhoittava piano tuo mukavaa herkkyyttä kokonaisuuteen ja kun Dj Skream alias Pietu Korhonen onnistuu piilottamaan kokonaisuuteen sopivan huomaamattomia sämplemausteita ja perkussioita, alkaa lopputulos olla melko täyteläinen ja maukas. Vertauksia on heitelty niin Musen kuin Placebonkin suuntaan, suosittelen tutustumaan itse tarkemmin. Hyvin lupaavaa materiaalia.
