Vola: Inmazes

Mascot

Suurin osa bändeistä on melko helppoa sijoittaa johonkin tuttuun kehykseen, mutta kööpenhaminalainen Vola pistää todella miettimään musiikin kenttäjakoa. Mitenkään kiljumatta kun täytyy todeta, että yhtye aloittaa oman matkansa osapuilleen sieltä, mihin muut yleensä lopettavat omat seikkailunsa.

Alkupisteenä voidaan pitää 70-luvun progemetallia, josta on sittemmin siinnyt mitä moninaisimpia rönsyjä. Yksi noista linjoista johtaa Meshuggahiin saakka ja siinähän onkin eräs merkittävimmistä juonteista, jotka sitovat myös Volan musiikkia. Tanskalaiset kun soundaavat 70-luvun progejäteiltä, jotka soittavat modernia metallia omilla maneereillaan. Toisaalta bändin musiikissa voi kuulla 80-luvun Kingdom Comen kevytzeppelöintiä, eivätkä Kovenantin töistä muistuttavat ristiaskeleet industrialin ja äärimetallin välilläkään vaikuta täysin järjettömiltä. Ehkä vain hieman oudoilta.

Inmazesin suurin vahvuus ja kuolettavin heikkous piileekin juuri kaiken sekoittamisessa toisiinsa, jolloin ainekset kyllä jauhautuvat, mutta onko lopputuloksena kaunis kerroskakku vai kertaalleen syötyä ainesta muistuttava mössö? Haluaisin kovasti sanoa, että vaihtoehdoista ensimmäinen toteutuu aina, mutta tilanne ei ole näin valoisa. Vola on päästänyt liian monta idoliaan ääneen, eivätkä Yes ja (se belgialainen) Dive istu yhteen samaan kuvaan, ei vaikka käyttäisi kuinka avaraa linssiä. Näin lopputulos on useammin halvan salaattipöydän kuin tarkoin valikoidun ala-carte annoksen kaltainen. Ainakin nyt.