Descendents: Hypercaffium Spazzinate

Epitaph

Kyllä, näiden Kalifornian punk-veteraanien seitsemäs pitkäsoitto ilmestyi jo kesäkuun lopulla, mutta syystä tai toisesta kiekko kolahti vasta jokin aika sitten Desibelin postilaatikkoon. Liekö syynä pitkät postitusyhteydet vai mikä, mutta nyt ei nillitetä vaan keskitytään olennaiseen.

Hypercaffium Spazzinate on vasta Descendentsin toinen albumi uudella vuosituhannella, mutta eipä bändi ole muutenkaan pitänyt viime vuosikymmeninä kovempaa kiirettä. 90-luku näki yhden ainoan pitkäsoiton (Everything Sucks, 1996), eikä 00-luvulla saatu sen enempää punk-mannaa (Cool to Be You, 2004), joten pitkät aikavälit ovat enemmän kuin tuttuja bändin faneille. Viimeiset 30 vuotta samassa muodossaan ollut nelikko osaa kuitenkin edelleen iskeä raivokkaan tarttuvia pop-punkkiksia, eikä uutukaisen 16 raidan seasta löydy ainuttakaan puhdasta suutaria.

Feel This potkaisee bileet käyntiin terävästi, eikä minuutin ja 14 sekunnin ryöpyssä ole turhaa räpäystä. On Paper poppailee puolestaan niin häpeämättömästi, että tekisi mieli viskoa ryhmää Blink 182:lla – ellei siis tämäkin siivu hipoisi täydellisyyttä. Siinä sivussa tekstien puolella tehdään napakoita huomioita ja kirpeitä toteamuksia suuntaan jos toiseenkin, sortumatta silti pyhimyskehäiseen saarnaukseen, mistä bändille lisäpisteet. Eikä se punkkarin elo silkkaa tikkojen nakkeluakaan ole, mistä muistutuksena saadaan nauttia mm. Without Love, napakan melodinen rakkausviisu jonka rasvaprosentti on ihailtavan alhainen. Kyllä tätä herkkua voisi useamminkin nauttia, joten toivotaan että seuraava kiekko ehtisi ilmestymään ennen ensi vuosikymmenen jälkimmäistä puoliskoa.