Morgan Delt: Phase Zero

Sub Pop

Psykedeelisen pop-rockin tarjonta on paisunut viime aikoina siinä määrin, että voitaneen puhua jo tyylin viimeisimmästä aallosta. Tuon aallon harjalla ratsastaa kalifornialainen Morgan Delt, jonka toinen pitkäsoitto on kuin loputon sukellus kuunjumalan temppelin virvoittavaan altaaseen. Vesi on viileää, valo siniseen kallistuvaa ja soundit etäisen helkkyviä, kuin kiertolaisemme hohde kuulaalla yötaivaalla. Los Angelesista kotoisin oleva Delt lähestyykin universumin salattuja voimia siirtyessään entistä kauemmas kotikaupunkinsa hälystä ja yhä lähemmäs San Franciscon positiivisia väreitä. Ymmärtänette mitä tarkoitan.

Phase Zero häivyttää nopeasti materiaalinsa saumat, kymmenen kappaleen soidessa kuin yksi suuri monumentti, jonka sisällä on vain useampia teoksia ja visioita. Tunnelma on miellyttävän lauha ja ehdottomasti öinen, kaiken tapahtuessa omalla painollaan ja verkkaisesti. Albumin mielenkiintoisin tukijalka onkin ajattomuus, sillä vaikka vain kaksi raitaa ylittää viiden minuutin rajan, tuntuu pitkäsoitto kestävän miellyttävän ikuisuuden. Deltin salaisuuksista merkittävimpiä ovat juuri oikea kappalejärjestys, samojen elementtien kierrätys, sekä muutaman maisemasta erottuvan kiintopisteen sijoittaminen täsmälleen oikeisiin kohtiin. Esimerkiksi 60-lukuisesti rokkaava Mssr. Monster ja simppelin pop-kappaleen perikuva Some Sunshine Day jaottelevatkin albumia osiin ja rytmittävät satunnaisen kuulijan matkaa kuten pitääkin.

Phase Zero on mainio albumi, mutta pienet ongelmat nostavat päätään etenkin soittokertojen kasautuessa. Em. raitojen lisäksi avauksena kuultava I Don’t Wanna See What’s Happening Outside kyllä kestää kulutusta, mutta monet muut siivut paljastuvat kiiltävän pintansa alta ohuiksi luonnoksiksi. Ehkä Deltin olisikin pitänyt rikastaa materiaalia rohkeammin, kuten debyytillään, tai sitten on aika ottaa muutama askel johonkin täysin uuteen suuntaan. Kenties jopa kohti auringonvaloa?