Tobacco: Sweatbox Dynasty

Ghostly International

Synapoppi on tarttuvammillan ja kaupallisimmillaan todella simppeliä musiikkia. Tiedättehän, sellaista päiväunelmien kevyttä hattaraa. Pittsburgilainen Tobacco ei ole sellainen yhtye.

Thomas Fecin muodostama yhden miehen syna-indupop projekti on totta tosiaan jotain muuta, eikä 12 raidan ja vain hädin tuskin puolen tunnin mittaisesta albumista tahdo saada oikein otetta. Tobaccon soundissa koneet ja koskettimet tekevät kaiken oleellisen, eikä lyriikoita/tekstejä ole sijoitettu kuin laidoille kokonaisuutta kaunistamaan. Monesti instrumentaalisynapop kaatuu itsensä toistoon ja pystyyn kyllästymiseen, mutta Tobaccon tapauksessa ongelma on täysin päinvastainen.

Fec taikoo tasaisin väliajoin kuulijoiden eteen mitä ihmeellisempiä rakennelmia, mutta hän myös hylkää rakennelmansa lähes yhtä nopeasti. Näpsäkästi muriseva Wipeth Out käsitellään puolessatoista minuutissa, eikä suoranaista hittitautia potevan Warlock Maryn anneta elää juuri minuuttia pidempään. Tästä jatkuvasta leikkelystä ja loikinnasta ei synny edes kaunista ja/tai kiehtovaa mosaiikkia, vaan sekoitus sopisi paremmin jonnekin Blade Runnerin maailmaan hissimusiikiksi. Lahjoja on, ideoita löytyy, nyt vain pitäisi saada lääkitys kohdilleen.