Meshiaak: Alliance of Thieves

Mascot

Australialainen Meshiaak on hieman erilainen kala metallin syvissä vesissä. Mantereen kokoinen saari ei ole vuosien saatossa tuottanut kovinkaan montaa ykkösluokan metallibändiä, mutta kun rytmiryhmän takalinjoilta löytyy Jon Detten kaltainen tekijämies kannattaa albumille kallistaa toinenkin korva. Onhan kannuttaja ollut vuosien saatossa tekemisissä mm. sellaisten yhtyeiden kanssa kuin Anthrax, Iced Earth, Testament ja Slayer. Eikä muillakaan tonteilla seiso keltanokkia, vaan Meshiaak on kautta linjan kokeneiden, vaan ei liikaa rutinoituneiden, metallistien luoma kokoonpano.

Mainitsin jo Slayerin, jonka vaikutus herrain musiikissa on kiistaton. Muita juonteita edustavat jo lueteltujen nimien lisäksi Lamb of God ja Machine Head, joiden hengessä metalliin juotetaan mukaan metalcoren energisiä ja ilmavia paloja. Painopiste onkin enemmän perinteisen metallin puolella, mutta joissain kohdin voi havaita lisäksi kaikuja nu-metallista irti päässeestä Slipknotista – parin mutkan kautta nyt ainakin. Ryhmän luoma NWOBHM/varhainen thrash tarttuu jo ensikuuntelulla ja vaikka suoranaisia tapporaitoja yhdeksän kappaleen katraasta ei löydykään, puuttuvat joukosta myös selkeät hudit. Vokalisti taitaa melodisen ilmaisun eri vivahteiden lisäksi karjahtelun ja melodioita osataan ripotella myös reunoille.

Meshiaakin avausta voi pitää kaikin tavoin onnistuneena, mitä nyt pienen pieni persoonattomuus ja ennalta-arvattavuus vaivaavat materiaalia. Vai onko tuo nyt ongelma ensinnäkään? Niin tai näin, toivoisin seuraavalla albumilla kuultavan selkeämpää omaa soundia, vaikka ryhmä ensiluokkaisesti osaakin esikuviaan kumartaa.