Räjäyttäjät: Räjä elektrik millennium

Jos joku olisi väittänyt, että Räjäyttäjät siirtyy kuuden studioalbumin jälkeen elektronisiin maisemiin, olisin luvannut syödä hatullisen. Tamperelaistuneen trion seitsemäs pitkäsoitto (suoratoistopalveluiden mukaan viides) flirttailee konepulputuksilla ja synaujelluksilla - toki enemmän Commodore 64 -tietokonepelien kuin vaikkapa Daft Punkin hengessä.

Lainaan tässä Suomen Kuvalehden numeroa 23/2016: “Kauan sitten Jukka Nousiainen kopioi serkultaan jo moneen kertaan kopioidun Eppu Normaalin kasetin. Sen perusteella Eput vaikutti mukavan kotoisalta yhtyeeltä. Virvelirumpukin tussahti kuin joku olisi lyönyt kädellä kouluvihkoon.” Myöhemmin hänelle selvisi, etteivät Eppujen levyt oikeasti kuulostaneet siltä, mutta vahinko ja onni oli jo tapahtunut.

Tällainen lo-fi-estetiikka on mitä suurimmassa määrin edelleen osa Räjäyttäjien (ja Nousiaisen soolotuotannon) ydintä ja lähellä sydäntä. Tupla-albumi tuhnuisia ja spontaanin oloisia vetoja elektromyllyn läpi vedettynä on oikeasti levy rohkeimmasta päästä. Livenä koko homman ihanan hämmentävä järjettömyys lyödään vielä toiseen hulinapotenssiin. Olin katsomassa tämän albumin surrealistista levynjulkaisukeikkaa, enkä vieläkään tiedä mitä oikeastaan todistin. Hyvän keikan lisäksi siis.

Räjä elektrik millenniumista saa sentään paremman otteen - jo ihan senkin takia ettei se ole ainutlaatuinen kokemus, vaan levyn voi pyöräyttää läpi uudelleen ja uudelleen. Bändin ATK-jytä ei ole väkinäistä ja läpitunkevaa, vaan elektronisia elementtejä on käytetty tekemään kappaleista parempia. Ilmeisin esimerkki tästä on mahtava Räjä elektrik. Eikä sekoilu ole itsetarkoituksellista missään vaih...kovinkaan usein. Naiiviushan on jo pitkään ollut aliarvostettu hyve.

Parhaimmillaan psykedeelisen jumituksen edessä on melodianjanoisenkin nöyrryttävä. Saunan jälkeen, Kantsuralli, Sähköviinaa ja Laajavuori kiehtovat samalla selittämättömällä tavalla kuin Nick Caven kahden soinnun jurnutukset, vaikka siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin. Missä olet Rapa-Eini on iskelmä-Leeviä paljaimmillaan ja Itään tai ei mitään naurettavan tarttuvaa viidakkojytää. Toki tuplan molemmilla levykäisillä olisi hiukan tiivistämisen varaa, mutta monessakin mielessä Räjä elektrik millennium on aivan erityislaatuinen kokemus.