Michael McDonald: The Last Day

Let Me Down

Kun puhutaan seesteisestä, suorastaan unenomaisen usvaisesta singer-songwriter -materiaalista on kyseessä oikeastaan raaka jako kahteen: toiset albumit viehättävät ja pitävät mielen virkeänä, toisten toimiessa puolestaan mitä mainioimpina unettomuuden hoitajina. The Last Day ei räisky eikä räväytä, sillä Michael McDonald uskoo hauraiden tunnelmien voimaan, mutta en nukahtanut edes 9th Grader’s Theme -pianoballadin aikana, vaikka olosuhteet olivat suosiolliset.

Herkkä on siis hyvää ja pienimuotoinen kaunista, The Last Dayn 11 raidan kestäessä yhteensä lähes tunnin ajan. Rohkeimmat fanit ovat suitsuttaneet jopa yhteneväisyyksistä Sigur Rósiin saakka, mutta yksi vakava ongelma albumilta löytyy, ja se kaataakin sitten koko kokonaisuuden, etenkin kun levy viihtyy pidempään soittimessa. Lähes tunnin kokonaiskesto. Albumi kun on aivan liian pitkä aineksiinsa nähden, eivätkä useimmat raidat yksinkertaisesti kestä niille sälytettyjä minuuttimääriä. Toki mukana on myös ilahduttavia poikkeuksia, kuten huimaavasti alle neljä minuuttia kestävä Did You Have to Grow Up Too Fast ja kuuden minuutin mittansa kunnialla kantava In My Other Life, mutta ongelma on muuten lähes alati läsnä.

The Last Day on kaunis kokonaisuus, se kiehtoo ja lumoaa, mutta liian usein siihen vain väsyy. Eikä näin kauniin musiikin äärellä soisi koskaan tapahtuvan niin.