The Julie Ruin: Hit Reset

Hardly Ant

The Julie Ruin ei nimenä sanonut aluksi mitään, mutta bändin nokkanainen, Kathleen Hanna, on kyllä tuttu paristakin yhteydestä. Ensinnäkin Hannan 90-luvulla kipparoima punk-yhtye Bikini Kill oli yksi riot grrrl -liikkeen kirkkaimmista valoista, ja tuo sama ärhäkkä asenne on kuultavissa myös The Julie Ruinin soitossa. Toisekseen Hannan ja Johanna Fatemanin vuosina 1998-2011 luotsaama Le Tigre oli electroclashin päräyttävämpiä peilipalloja, ja roisimman elektronisen musiikin perintö elää myös The Julie Ruinissa. Hannan uusin yhtye onkin eräänlainen yhdistelmä tämän sielukkaan naisen musiikillisesta historiasta, jonka kolmen vuoden takainen esikoisalbumi Run Fast iski voimalla jonnekin new waven, indie rockin, electroclashin ja dance-punkin välimaastoon.

Kolme vuotta on pitkä aika kenen tahansa elämässä, mutta Hannaa se ei tunnu tylsistyttäneen tippaakaan. Ei, vaikka hän joutui terveysongelmien takia sysäämään hetkeksi musiikin sivuun. Luultavimmin tuokin voitettu taistelu, on vain antanut kovasanaiselle neidolle lisää voimaa, eivätkä Hit Resetin teemat ja lyriikat ole ainakaan tasaantuneet verrattuna Hannan nuoruuspäiviin. Tytöt ja naiset, pojat ja miehet, sukupuolten väliset kuilut, suhteiden miinakentät, minuuden jännitteet ja loputtomat taistelut itsemääräämisoikeudesta. Siinähän sitä on sarkaa, mutta Hanna ei kuitenkaan pysy vain yhdellä angstisella akselilla, vaan sivaltaa sovinisteja, feministejä, myötäilijöitä ja taistelijoita tasapuolisesti.

Tekstit ovat kuitenkin vasta yksi puoli The Julie Ruinin voimasta, eivätkä kappaleet jää tällä kertaa sanomien katveeseen. Päinvastoin, Hannan, Kathi Wilcoxin, Kenny Mellmanin, Carmine Covellin ja Sara Landeaun yhdessä kirjoittamat ja soittamat siivut muodostavat yhdessä timanttisen vahvan punk/rock/dance -paketin. Lapsekkaasti rallatteleva I Decide nauraa kuin leikkipuiston rämäpäisin kakara ja Planet You rämisee kuin ensimmäisen aallon erinomaisin new wave. Let Me Go osoittaa että viisikolta kääntyy niin 22pistepirkkomainen rock, kuin tunnelmallisempi fiilistely Calvertonin tapaan. Kaikkea löytyy, mikään ei tunnu falskilta ja Hannan ääni on kuin tunteiden rikkaan kirjon värittämä iskulausebanderollikulkue.