Arkadia: Aspirations & Reality

Inverse

Kotimainen melodisen deathin liepeillä viihtyvä Arkadia julkaisi vajaa kaksi vuotta sitten esikoisalbuminsa, joka sai pääosin positiivisen vastaanoton. Esikoinen summasikin ahkerasti pikkukiekkoja aiemmin julkaisseen bändin kehityksen, mutta mihin suunta kääntyy toisella pitkäsoitolla?

Metalli on yhä metallia, mutta ryhmän soitto moukaroi entistä raskaampana kuulijaa. Takavuosien powerit karisivat jo aikaa sitten jaloista, eikä toista albumia pysty enää sullomaan oikein deathinkaan alle. Aspirations & Reality onkin melodista, raskasta ja juurevaa metallia, joka ei juokse muotivirtausten perässä vaan seisoo tukevasti omilla metallitolpillaan. Etenkin Foundationin ja Kaatialan kaltaisista menevämmistä siivuista voi löytää muinaisen Sentencedin kaikuja, mutta mistään perässähiihdosta tässä ei ole kyse, sillä Arkadian nykyinen tyyli solahti urilleen jo kuuden vuoden takaisella Vindication for the Lost -pikkukiekolla, eikä kehitys ole tuon jälkeen johtanut kuin entistä persoonallisempaan suuntaan.

Albumi ei käynnisty kovinkaan lupaavasti, kun kärkibiisejä on väännetty rystyset valkoisina, mutta hieman hapuilevan alun jälkeen ryhmä löytää nopeasti punaiset langat. Näin alun notkahdus oikenee, ja loppua kohden biisit tuntuvat vain paranevan ja paranevan. Etenkin viimeiset kolme siivua nostavat panoksia ja pieni eeppisyyden lisäys ei näytä ainakaan heikentävän lopputulosta. Hieman rohkeammalla alulla ja tasaisemmalla materiaalilla olisikin irronnut jo neljäs tähti, eikä se nytkään niin kovin kauas jäänyt.