The Kills: Ash & Ice

Domino

Yhdysvaltalais-englantinen The Kills on saavuttanut viidennen pitk�soittonsa virstanpylv��n, eik� matka alusta nykyiseen pisteeseen ole ollut suinkaan nopea tai helppoa. Yksitoista vuotta sitten ilmestynyt kakkosalbumi No Wow sai Desibelin(kin) syyttelem��n duoa kopioinnista, tai v�hint��nkin keskinkertaisuudesta. Vuoden 2008 Midnight Boom ja kolme vuotta my�hemmin py�r�ytetty Blood Pressures eiv�t nek��n varsinaisesti r�j�ytt�neet pankkia, vaikka j�lkimm�inen n�ist� ihan mukavasti jenkkilistalle nousikin. Ash & Ice -albumin hiljalleen valmistuessa tekij�t ovat vihjailleet niin soundin kuin tyylinkin p�ivittyv�n ja kehittyv�n, joten ydinkysymys kuuluukin: joko nyt olisi vokalisti Alison "VV" Mosshartin ja kitaristi Jamie "Hotel" Hincen vuoro paistatella suurimmissa parrasvaloissa?

Olisi mukavaa julistaa kaksikko voittajaksi heid�n henkil�kohtaisella maratonillaan, mutta ei � Ash & Ice ei kanna kaksikkoa rockin paratiisin porteista sis��n. S�rm�isen laulun ja murisevan kitaran kylkeen on kyll� siunaantunut uusia juonteita, vaikka biisit tunnistaa edelleen vaivatta tekij�idens� lapsiksi. Mielenkiintoisin lis� on tumma blues, jonka hivuttautuminen kitaran soundiin ja taustalle ripoteltuihin koskettimiin, antaa levylle roppakaupalla sielukkuutta. Mukaan on kelpuutettu my�s elementtej�, jotka l�ytyv�t yleens� tanssilattioiden synkemmist� varjoista (sanoiko joku IAMX?), mutta depechemodemainen kohtalokkuus on edelleen l�hinn� kaukainen haave. Aavistuksenomaiset kurotukset kohti popimpia vesi� auttavat sent��n biisien tarttuvuuden tehostamisessa, mutta niin kovin moni raidoista tuntuu edelleen j��v�n lyhyeksi potentiaalistaan.

Ash & Ice toimiikin periaatteessa kaikilla sylintereill��n, mutta olisi j�rjet�nt� v�itt��, etteiv�tk� alkuun sijoitetut sinkkuraidat olisi kiekon upeinta antia. Doing it to Death ja Heart of a Dog edustavat sit� The Killsin vastustamattomuutta, jonka olisi suonut levi�v��n laajemmallekin, mutta syyst� tai toisesta suurin osa muista raidoista kuulostaa n�iden valioyksil�iden v�h�isemmilt� variaatioilta. Hard Habit to Break sek� vain kaksi ja puoli minuuttiseksi puristettu piano-balladi That Love iskev�t viel� tulta, mutta muuten onkin sitten hiljaisempaa.