James Brown: the next step

Fome Records

 70-vuotias pappabrown pukkaa levyä edelleen tavalla, joka tuo mieleen Tom Jonesin: vaikkei mitään ihmeellistä uutta artistin konseptiin ole enää ladata, eikä välttämättä ole tarviskaan, niin jalka nousee, kiitos pieteetillä toimivien taustavoimien. Tällä levyllä Soulin Kummisedän tärkeimpänä piisientekijätyökumppanina on ollut Derrick “New Funk” Monk, lisäksi sanoituspuolella vaikuttaa varhaisemmiltakin ajoilta tuttu yhteistyökumppani Bobby Byrd.

 Tällaisiahan Brownin levyt ovat aina olleet. Laajasta tuotannosta poimiutuu esiin messeviä kokoelmia, muttei oikeastaan yhtään ehyttä pitkäsoittokokonaisuutta, jossa olisi EP:llistä enempää kunnon substanssia. Olihan Elvikselläkin aikoinaan sama vika. Nytkään ei mistään linjakkaasta paketista voida puhua, vaikka se edellisen, ylisamplatun I'm Backin (1998) voittaakin. On se ensimmäinen raita, turskea hittikappale Automatic möyrivine bassosaundeineen + yllättävän rohkeine riffeineen, liuta munattomampia täytepaloja, ja jopa muutama raita, joissa JB:n sijaan laulaa joku muu, en tiedä kuka, eipä mainittu kannessa. Moka, ehdottomasti: jokainen artisti ansaitsee henkilöllisyyden, vaikka tämä olisi McCartneyn ja Starrin uudelleen kokoamassa Beatlesissa jäsenenä.
 Olisihan Brown voinut vetäistä kaikki kappaleet. Ei tämä live ole, iällä ja lepäilyllä ei voi puolustella valittua ratkaisua.
 Tuo “New Funk” pani myös mietityttämään. Se näemmä tarkoittaa kovin kovin valkoista, antiseptistä, radiosoittoystävällistä Frasier-tv-sarjan soul-vastinetta. Taustalaulajatkin hyrisevät perinjuurin ärsyttävään brandnewheavies-nykkiläismalliin. Funk saa soida, kunhan ei frappuchino läiky. Ärsyttää juuri se, ettei ärsytä. Vain tuossa ykkösraidassa on edes jotenkuten tarvittavaa funk-munahien tuoksua.
 Mielenkiintoinen raita on myös Killing is Out, School is In. Siinä Brown kuulostaa itsensä parodialta, mutta mitäpä tuosta, sillä kappale on kelpo, eikä sopisi kellekään muulle. Lippis oikein päin ja menoks’!

 Kansikuva on hyvä, mutta kansikokonaisuuden loppuosa liian poptoriosastomainen elävän legendan levylle. Nykyään tehdään pirun hienoja kansia, mutta eikö James Brownille ole löytynyt ketään osaavaa graafikkoa?
 Selvää kuitenkin on, että tämä kundi vetää täysillä loppuun saakka. Ihailtavaa. Ei uskoisi 70-kesäisen ihmisen levyksi ei.
 Kovin vain kiehtoisi se idea, että Brown julistaisi maailmanlaajuisen piisintekokilpailun, jonka 12 parasta olisivat miehen seuraava levy. Varmasti tulisi ihan timanttia kamaa. Ja saman voisi myös Walesin Tiikeri toteuttaa.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 23.03.2005:

Pisteet:

se on ihan apina!