Good Charlotte: Youth Authority

MDDN

Yhdysvaltain Marylandin vehreiltä punk-kedoilta kotoisin oleva Good Charlotte oli edellisen kerran esillä Desibelin sivuilla reilu vuosikymmen sitten, kun yhtyeen kolmas pitkäsoitto, The Chronicles Of Life And Death, sai Ilkka Valpasvuon pohtimaan MTV-kelpoisen punk-rallattelun laadukkuutta. Sittemmin moni asia on muuttunut, MTV on vain varjo menneestään, moni ei edes muista mikä Blink 182 oikein oli, ja Good Charlottekin otti happea neljän vuoden ajan. Vuoden 2015 lopulla Maddenin veljesten johtama poppoo palasi kuitenkin yhteen siinä samassa kokoonpanossa, joka vakiintui jo yli vuosikymmen aiemmin ja nyt on koittanut paluulevyn hetki.

Niin, puhuin äsken muutoksista, mutta niitä on vaikea havaita ryhmän kuudennella albumilla. Tuntuukin aivan siltä, kuin ryhmä jatkaisi suoraan 00-luvun alun fiiliksissä aina soundeja ja pienimpiä nyansseja myöten. Eikä siitä mitään, tyylille kannattaa olla uskollinen, kun biisikynästä irtoaa 40 oz. Dreamin ja Life Can’t Get Much Bettterin kaltaisia yleisönhuudattajia. Toki jokainen käännös, taitekohta ja kiihdytysvaihe ovat erittäin helposti ennustettavia, mutta minkäs sille tekee, kun biiseissä on yksinkertaisesti tarttumapintaa. Kunniamerkin rinnukseensa ansaitsee myös jo viime marraskuussa julkaistu paluusinkku Makeshift Love, joka on yksi levyn nostalgisimmista repäisyistä selättäen Sum 41:n ja kumppanit tuosta vaan.

Menneet ajat ovat kunniassa, mutta levy ei ole silti silkkaa nostalgiatrippiä. Ironisesti yhtye tuntuu kuitenkin olevan pahasti hukassa etsiessään jotain uutta nuoraa josta punoa tuoreempia rakennelmia. Ysärihenkisten mahtiballadien ja powerpopin kanssa flirttailu kun tuottaa lähinnä kolmannen luokan Aerosmith-pastisseja, jotka kannattaisi jättää vähäisempien ryhmien tehtäviksi. Albumin paremmasta puoliskosta saisi kuitenkin kasaan viiden tähden EP:n, joten lopulta kiekosta jää positiivinen jälkikaiku.