Mitski: Puberty 2

Dead Oceans

Tunteiden tyrskyt eivät varsinaisesti tule yllätyksenä siinä vaiheessa, kun artistilla on pokkaa antaa kappaleelleen nimeksi My Body’s Made of Crushed Little Stars. Levyn otsakkeen ollessa vielä Puberty 2, ja tyylilajina post-emo sekä rämisevä indie-rock, saa kriitikko käteensä ladatun aseen täydellä lippaalla varustettuna.

Mutta minä en aio ampua Mitskiä halvoilla kikoilla, en syytä häntä muiden kopioimisesta, tai tarkoituksellisessa itsesäälissä rypeämisestä. Ei. Se olisi kieltämättä helppoa, mutta myös väärin tätä hienosti rakennettua albumia kohtaan. Sen sijaan yritän luoda valoa siihen loputtoman harmaan sateen täyttämään maailmaan, jossa Mitski kulkee tuomittuja teitään.

Japanissa syntynyt ja sen jälkeen ympäri maailmaan perheensä kanssa muuttanut Mitski Miyawaki asettui lopulta New Yorkiin, jossa hän on viimeisen puolentoista vuoden aikana julkaissut kaksi viimeisintä pitkäsoittoaan. Itseään puolittain japanilaisena ja puolittain amerikkalaisena pitävä Mitski on musiikkinsa puolesta kääntynyt vahvasti uuden kotimaansa puoleen. Puberty 2 rämisee hetkittäin kuin Sonic Youth, enkä voi kaiken tämän onnettoman rakkauden, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen keskellä olla ajattelematta New Jerseyn suuria poikia (Sinatra & Springsteen), kun se onni ei tahdo millään osua kohdalle satuttamatta.

Mitskin säröisiä ”dream pop kohtaa betonisen katukivetyksen” -virityksiä on viihdyttävää kuunnella, mutta todellinen aarrearkku löytyy hänen sanoituksistaan, joissa tavallisen elämän mitä tavallisimmat palat saavat uusia merkityksiä, ihmeiden osoittautuessa useimmin vain pahvisiksi kulisseiksi.