Tapani Valpas: Kaupunki hukkuu

Syys Records

Tapani Valpas on 27-vuotias nuorimies, joka on kotoisin Ähtäristä ja asustaa tällä hetkellä Berliinissä. Aiemmin helsinkiläisissä bändeissä soittanut Valpas on työstänyt debyyttialbumiaan jo vuodesta 2013 lähtien, eikä itseään etsivä mies pohtinut niinkään kohdeyleisöjä ja markkinoita, vaan pyrki löytämään sisäisen äänensä uudelleen.

Tarina ei kerro mikä on otsikon Kaupunki joka on hukkumassa, mutta ei se taida ainakaan Berliini olla. Tältä levyltä kun on turha odottaa minimalistista motorikkia, tai Düsseldorf-soundia, eikä se rämise Lou Reedin Berliinin tavoin. Ei, ei, ei. Tämä kiekko on enemmänkin luonnonhelmassa hehkuvaa Ähtäriä ja sydämellisen haikeaa Helsinkiä, paikkoja joissa kaipuu viipyy, rakkaus ei luonnollisestikaan osu kohdalle ja radiosta on saatavissa vain Nova. Valpas on työstänyt nipun riisuttuja kappaleita, joissa suomenkielinen poprock syleilee rautavaaramaista iskelmäperinnettä, etenkin tunnelmien osalta. Tällä tavoin mies on toisinaan (ja parhaimmillaan) kuin Suomen vastine Amerikan sielun saloja tutkivalle Bruce Springsteenille, sillä Pomon tavoin Valpas pystyy vakuuttamaan sanoillaan, olivat ne kuinka sentimentaalisia tahansa.

Ja ne tekstit. Niissä on vain kaksi henkilöä, sinä ja minä, rakkauden lähinnä joko saapuessa tai poistuessa. Arjesta ei tunnu löytyvän täysin tasaista pintaa, tosin eipä niitä taida olla kenenkään kohtaloissa, kun asiaa tarkemmin pohtii. Suomeksi kirjoittamista arastellut Valpas on kuitenkin sukunimensä veroinen tarkkailija, sanojen sommittelija ja kertoja. Osa kielikuvista on toki ylikäytettyjä, mutta eivät ne Springsteenin Human Touchitkaan nyt niin innovatiivisia olleet.

Kaupunki hukkuu on kaunis albumi, josta voi kuulla käymisprosessin keskellä olevan artisti kasvun. Levy ei ole täydellinen, kaukana siitä, mutta se on vilpitön, hetkittäin horjumattoman vahva ja tekijänsä näköinen, persoonallinen kokonaisuus. Uusi tie on avattu ja mitä seuraavaksi tapahtuu, se vasta onkin mielenkiintoista.