Julkaistu: 16.10.2003
Arvostelija: Mika Roth
Ccp
Thy Nemesisin lyhyt historia johtaa talveen 2002, mutta saatteessa painotetaan voimakkaasti jäsenten yli kymmenen vuoden pituista uraa Itävaltalaisen underground-musiikin parissa. Ainoat bändit jotka lyhyessä historian oppimäärässä mainitaan ovat Moonlake, josta bändin ensimmäinen rumpali löydettiin, sekä Leucoma josta edellisen seuraaja vuorostaan napattiin. Kumpikin oli kyseisissä bändeissä yhtä aikaa Thy Nemesiksen ’ison miehen’ laulaja/kitaristi Christcrusherin kanssa, jonka johdolla yhtye veivaa omaa, melko norja-vaikutteista black metalliaan.
Tanakat kitarariffit hallitsevat sävellyksiä paikoin hämmästyttävänkin oudosti poukkoilevien kosketinkuvioiden kanssa, jotka on muuten merkitty rummuttelijan soittamiksi. Kuorrutuksekseen tumma alppikakku saa suhteellisen nopeaa rytmittelyä, mutta pysyy kuitenkin jatkuvasti turhankin aisoissa. Ehkäpä pari nopeaa riuhtaisua olisi herättänyt debyytin kevyestä keskinkertaisuudestaan voimakkaamin eloon, nyt sitä lopullista ravistelevaa läjäystä ei tule missään vaiheessa.
Englanninkielinen vokalisointi on perinteistä black tyyliä, eli käheää väkivaltaista rääkymistä matalalta ja raskaasti. Lisäpisteitä pitkäsoitolle tuo se, että Christcrusher onnistuu lyriikoidensa ulossylkemisessä harvinaisen hyvin, sanoista saa tällä kertaa jopa selvän. Lyriikat kertovatkin sitten (taas) pakanallisista menneistä ajoista, sekä hieman tuoreemmista tapahtumista ajalta jolloin kristinusko (ja satanismi) olivat jo levinneet alppienkin katolle. Eli sillä puolella bändi ei tarjoa mitään sellaista mitä ei olisi jo monesti koettu.
Thy Nemesis ei hakkaa black metallin historiaan uutta kivitaulua, mutta lisää nykyiseen kokoelmaan – ainakin Itävallan kohdalle – oman pienen lukunsa. Debyytti on nyt tehty ja mahdollinen jatko on täysin ryhmän itsensä, ja etenkin nokkamies Christcrusherin, käsissä. Parannusta pitäisi tulla roimasti, tai ryhmä jää keskinkertaisuuksien sankkaan hämyyn.
