Hullut Päivät: Halvat huvit

Killer

Renkuti-renkuti-ree, ei oo Ramonesia parempaa, jee!

Hullut Päivät on siis kotimainen punk-rock retkue, jonka suurinta ihailun kohdetta ei ole kovinkaan vaikea arvata. Mutta mitäpä pienistä, kun osaa laskea yy-kaa-koo-nee ja sitten vain hyppää melodisen punk-poppiksen kyytiin.

Levyn kuusitoista raitaa kellottavat karvan alle puoli tuntia, eikä äänityksissä ole kuuleman mukaan kulunut kahta päivää enempää. Kiivas tahti pitää jalat mukavasti liikkeessä, mutta etenkin soittokertojen kertyessä jää kaipaamaan niitä virkistäviä pieniä pysähdyksiä, tai edes seesteisempiä pätkiä jotka jäsentäisivät rakettirallausta. Pussaillaan hidastelee sentään kertsissään ja eeppisiin mittoihin (eli lähes kolmeen minuuttiin) kasvava Hyvää huomenta on makoisa pala. Harmi vaan että hyvien huomenien toivotus kuullaan siellä albumin loppumetreillä, eikä esimerkiksi keskimatkan kievarin paikkeilla.

Hullut Päivät -yhtyeen ytimen muodostaa kitaristi Jane, jonka kynästä lähes koko materiaali on lähtöisin, eikä herran bänditausta (Hintit, The Sörsselssöns, Kauniit poliisit) kuulu ainakaan negatiivisena voimana. Millan ääni sopii mainiosti tällaiseen punkkikseen, mutta kun ykkösluokan ralleja on niin kovin vähän jättää Halvat huvit kepeän, ehkä jopa halvan vaikutelman. Onko tämä nyt sivuproggis vai oikea bändi ja olisiko biisejä kannattanut sittenkin hioa vähän pidempään? Viihdyttävää mutta aavistuksen kertakäyttöistä perus-settiä, joka löytänee silti lukuisista kesäautoista ja toilailureissuista paikkansa.