Pietarin spektaakkeli: Päivä kerrallaan

Pietarin spektaakkeli saattaa olla vähäeleinen trio, mutta Pietari Kiviharjun johtama yhtye on nimensä ansainnut. Spektaakkeli kun tarkoittaa paitsi mahtavapuitteista näytelmää myös huomiota herättävää tapahtumaa sekä ilveilyä. Nämä kaikki mielikuvat lunastetaan, kun yksi Suomen kiinnostavimmista yhtyeistä päästetään irti.

Sillä erotuksella, että mikään yllä kuvatuista piirteistä ei ole visuaalinen. Ilveilykin kohdistuu lähinnä laulujen hahmoihin - tai Pietariin itseensä, mikäli haluaa lähteä siitä melko yksioikoisesta ajatuksesta, ettei lauluntekijä käyttäisi lainkaan fiktiota hengentuotteidensa rakennusaineena. Poikkeuksena tässä joukossa on komea Eurooppaan, jonka nerokkuus piilee siinä, ettei siitä tiedä kannattaako se poliitikko Li Anderssonin ajatuksia, pilkkaako niitä vai tekeekö kumpaakaan.

Aivan kuten Ruotsinmaan ylpeys, sinänsä erilaisesta musiikillisesta maaperästä ponnistava Weeping Willows, myöskään Pietarin spektaakkeli ei vanhahtavasta tyylistään huolimatta kuulosta ilmeisen retrolta. Menneiden aikojen hyvää vuosikertaa oleva juuripohjainen musiikki uitetaan spektaakkelin luomukoneiston läpi taiten ja tyylillä. Vierailijoita kuullaan aiempaa enemmän: saksofoni, huilu, harmonikka ja perkussiot kuitenkin tuovat spektaakkeliin lisää, ottamatta siitä yksinkertaisen rujouden viehätystä pois. Eräänlaisena pelkistyksen huippuna toimiva Pikkupoika olisi aivan liian alaston ilman huilua.

Multi-instrumentalisti Mitja Tuurala tai albumin päättävä komea cover-esitys Kurja matkamies maan eivät suinkaan ole ainoita mielleyhtymiä 1970-80-luvun taitteeseen, kun muuan Hannu Nurmio aloitteli levylaulajan uraansa. Toki spektaakkeli luottaa enemmän perinteisiin 1950-luvun blueskuvioihin, mutta sama uuden luomisen tunne jostakin vanhasta yhtyettä kuunnellessa tulee.

Ja mikä on edelleen aika harvinaista kun puhutaan rocktriosta näillä leveysasteilla, Pietarin spektaakkeli osaa myös tanssittaa. Nainen, Kova? sekä edellä mainitut Eurooppaan ja Pikkupoika laittavat jalat vipattamaan. Kuvaavaa onkin, että Euroviisuihin yrittänyt, sangen mainio Liian kuuma on tässä joukossa vain yksi laulu lisää. Harmillisesti levyn loppupuolen kappaleet eivät kuitenkaan yllä aivan samalle tasolle, vaikkei huteja ole mukaan päässytkään.