Julkaistu: 11.06.2016
Arvostelija: Mika Roth
Pain Horse Records
Kuka Kuikka, mikä Karjaportti? Tarina ei kerro, onko tällä bändillä yhteyksiä Kuikka & Kyöpelinvuoren kundit -yhtyeeseen, mutta ainakin ryhmät kulkevat kumpainenkin blues rockin raja-aitojen tuntumissa. Niin tai näin, vokalisti Kauko Kuikan ääni rahisee bluesin poltteesta, ja vaikka asenteessa on tiettyä punkmaisuutta, lähenee lopputulos ennemminkin Tuomari Nurmion tekeleitä, kuin mitään punk-retkueiden räkä poskella tuhaisemia tekeleitä.
Perinteistä kitara-basso-rummut kolmiota on kasvatettu tietenkin huuliharpulla ja banjolla, onhan kyse nyt bluesista, herran tähden! Onnistuneita lisäyksiä Mississipin mutaiseen veteen tehdyssä keitoksessa ovat myös saksofoni ja huilu, sekä piano, jota olisi voinut tunkea enemmänkin biisien saumoihin ja väleihin. Etenkin kun albumi on äänitetty huilut ja pianot hoitavan Tuukka Nikusen olohuoneessa.
Sekalaiselta vaikuttava biisikatras karkaa laitumille sellaisella innolla, ettei kyydissä tahdo pysyä. Mukana on syntistä boogieta (Ota boogie sydämeesi), kipeämpää rakkautta rutisevaa tilitystä (Mitä rakkaus tarkoittaa) ja folk-westerniä (Kahina), jolla Johnny Cash ja Jethro Tull poseeraavat samassa kuvassa, jossain pienessä talossa preerialla, olettaisin. Kamalia asioita pitää sisällään joitain kelpo väläyksiä, mutta harmillisen usein roiskinta tuntuu olevan roiskintaa sen itsensä takia. Toimii illan starttaajana ja nousuhumalassa, kun laatustandardien kanssa ei ole niin tarkkaa.
Blues-rockin raja-aitojen tuntumassa viihtyvä retkue.
Linkki:
facebook.com/kuikka999
(Päivitetty 11.6.2016)