Kent: Då som nu för alltid

RCA/Sony

Kaikella on aikansa ja Kentin kohdalla kello tulee pysähtymään kuluvan vuoden lopussa. 26 vuoden mittainen ura antoi maailmalle kaksitoista albumia, joista viimeinen ei ole suinkaan vähäisin. Kentmäisellä tavalla optimistisesti nimetty Då som nu för alltid soi haikeutta, kenties jopa kaipausta, mutta surua albumilta on turha etsiä. Ennemminkin yhtye katselee tyytyväisenä taakseen ja tekee yhdessä tilinpäätöksen, jonka saldo jää rutkasti plussan puolelle. Elämä oli hyvää, se kannatti, se oli kaunista – ja tämä kaikki on kuultavissa selvästi myös viimeisen albumin yhdellätoista raidalla.

Andromeda on avauksena riskialtis, kaikuuhan lähemmäs viisiminuuttisella mammutilla jopa lapsikuoro, mutta koska Kent on Kent, pystyy yhtye kääntämään tämänkin koitoksen voitokseen. Eikä kuoro vain taustoita Joakim Bergin miellyttävän hailakkaa lausuntaa, vaan laulaa voimalla, uskolla ja asenteella. Yksi painotus on varmasti siinä, että tulevaisuus on lapsissa ja kaikki on mahdollista, mutta onhan biisi jälleen yksi osoitus Bergin terävästä sävellyskynästä. Toinen viiden minuutin rajapyykkiä hätyyttelevä napakymppi on Vi är för alltid, jonka koukkuisuus on niin mahdottoman kentmäistä, ja silti, tai siitä huolimatta, niin vastustamatonta. Sanoilla leikitään ja toisenlainen peili samaan kuvaan on Vi är inte längre där, täydellisyyttä hipova rauhallisuuden ylistys, jossa bändi kaiuttaa menneitä tekojaan ja kutoo kuulijan ympärille pakahduttavan upean melodian.

Nopeampaa, kevyempää ja tanssilattioille paremmin osuvaa materiaali on puolestaan Tennsoldater, joka soi bändin vuosituhannen vaihteen malliin kylmempänä ja kliinisempänä. Näin sitä replikantti-rockia tehtiin silloin muinoin. Samasta synteesistä on syntynyt myös valtavan kokoisen kertosäkeen omaava Gigi, joka yhdessä päälle kuusiminuuttisen Falska profetenin kanssa rakentaa albumin loppuun vahvan sillan. Ja mitä siintää tuon sillan päässä? Eräs Kentin parhaimmista levynpäätöskappaleista, ja tämähän on se sara, jolla yhtye on loistanut halki uransa. Mahtipontisesti nimetty Den sista sången ei ole varsinaisesti se viimeinen kappale, sillä tulevalle kokoelmalle on jo lupailtu paria uutta siivua, mutta onhan tämä upea tapa sulkea viimeinen uuteen materiaaliin rakentuva pitkäsoitto. Jälleen kerran Kent osoittaa kuinka pop-koukut ja ihanalta tuntuvan melankolian voi kietoa toisiinsa, eikä lopputuloksen tarvitse silti olla surullinen.

Då som nu för alltid ei ole mikään uusi Isola, kaikella on aikansa, eikä tuon aikakauden Kent tule enää takaisin. Sen sijaan levy on sukua Vapen & Ammunitionin kaiholle ja seesteisyydelle, mutta oikeasti tämä on täysin oma lukunsa. Päätössanat on lausuttu ja pitkään uraansa tyytyväinen yhtye voi siirtyä ansaitulle eläkkeelle. Kiitos, Kent.