Nelli Milan: Yli naapurin aitojen

MediaCroco

”Oh, to be young and to feel love's keen sting”, totesi eräskin rehtori, nuoruuden kuohuja vierestä seuratessaan, ja lause nousee mieleen, kun aiemmin Reetta-nimellä toimineen Nelli Milanin tarinat valottavat nuoruuden ja aikuisuuden taitekohtaa. Juuri sitä kriittistä aikaa, jolloin päätetään jo omista asioista, mutta ei oikein tiedetä mitä kaikella tehdä, mihin mennä ja miksi sitä ensinnäkään törmäilee, mihin nyt sitten törmäileekään. Yhtenä hetkenä Mä vaikka hengittäisin sun puolesta ja seuraavassa mutkassa En tahdo sua ja sun koiraa. Niin ne tunteet heittelevät.

Rakas päiväkirja on täydellisyyttä hipova pop-kappale, jonka potentiaali on nostanut siivun myös sinkuksi. Neljässä minuutissa yhtye piirtää useamman vuoden kattavan kuvasarjan elämästä, jossa jokainen valinta tuntuu sulkevan enemmän ovia kuin avaavan niitä. Melankolinen pop soljuu urillaan lohtua kaivaten kuin musta vesi hiljaisessa joessa, onneksi sentään veli ei ole kännissä, eikä pappi saa ainakaan vielä kahvia juodakseen. Seuraavana soiva Yli naapurin aitojen onkin sitten se levyn suuri biisi, jonka koukku jää kerrasta päähän. Tämä siivu ei kulu mihinkään tai menetä teräänsä, vaikka kiekkoa pyörittäisi kuinka, eikä sivallus jää suinkaan albumin ainoaksi piikiksi.

Vahvan alun jälkeen koittaa väistämätön notkahdus, sillä tarpeettomasti venytetty Valssi ei pysty haastamaan edeltäjiään. Positiivisella tavalla kentmäinen En tahdo sua ja sun koiraa osoittaa että arjen draama hallitaan, ja Lähdetkö mukaan on hellyttävän suora ja vilpitön poprock-raita, mutta vasta Syntymäpäivälaulu osuu keskelle häränsilmää. Teksti, sävellys ja erityisesti sovitus sopivat nyt toisiinsa kuin nakutetut, Nellin tehdessä viiltävän tarkkoja huomioita – niin, ehkä vähän meistä kaikista. Kauniin hiljaisella tavalla viehättävä Sinun tyttö on kuin viimeinen pysäkki jossain Twin Peaksin maisemissa, jossa kaikki on hyvin – vai onko?

Nelli Milan on asettanut riman korkealle ensimmäisellä pitkäsoitollaan, mutta kunnianhimoiset rakennelmat kestävät kuin kestävätkin niihin kohdistuvan paineen. Muutama raita osoittautuu jo melkoiseksi pienoisteokseksi, joten kyllä tällä päästään jo yli naapurin aitojen, ihan niiden korkeimpienkin.